Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi hyödyllisyysmallioikeuslain muuttamisesta

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi hyödyllisyysmallioikeuslain muuttamisesta

Työ -ja elinkeinoministeriölle

Dnro L2026-38

Lausuntopyyntönne: VN/35662/2025, 21.4.2026
LAUSUNTO LUONNOKSESTA HALLITUKSEN ESITYKSEKSI LAIKSI HYÖDYLLISYYSMALLIOIKEUSLAIN MUUTTAMISESTA

Suomen Asianajajat kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi hyödyllisyysmallioikeuslain muuttamisesta.

Yhtenä Suomen Asianajajien sääntömääräisenä tehtävänä on seurata oikeuskehitystä maassa ja lausuntoja antamalla sekä aloitteita tekemällä tarjota kokemuksensa yhteiskunnan käytettäväksi. Suomen Asianajajien oikeuspoliittisen työn lähtökohta on oikeusvaltion turvaaminen. Lausunnoissaan Suomen Asianajajat pyrkii painottamaan oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen, oikeusturvaan sekä oikeuden saavutettavuuteen, perus- ja ihmisoikeuksien sekä asianajajakunnan itsenäisyyden ja riippumattomuuden turvaamiseen liittyviä näkökulmia.

Pyydettynä lausuntona Suomen Asianajajat esittää seuraavaa.

Esityksen tavoitteena on ollut vähentää hyödyllisyysmallilain soveltamiseen liittyviä tulkintaongelmia ja riskejä ottaen huomioon tekoälyn nopea kehittyminen, sekä varmistaa, että hyödyllisyysmallijärjestelmä toimii jatkossakin suomalaisen patenttijärjestelmän inklusiivisuutta ja joustavuutta lisäävänä järjestelmänä. Suomen Asianajajat pitää näitä tavoitteita lähtökohtaisesti hyvinä. Hyödyllisyysmallin keksinnöllisyysvaatimukseen liittyvät tulkintaongelmat on tunnistettu jo pitkään, ja oikeustila on tältä osin koettu epäselväksi sekä rekisteröinnin haltijoille että kolmansille osapuolille.

Suomen Asianajajat kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että ehdotettu keksinnöllisyysvaatimuksen yhdenmukaistaminen patenttilain kanssa muuttaisi hyödyllisyysmallin asemaa Suomen aineettomien oikeuksien järjestelmässä merkittävällä tavalla. Hallituksen esityksen pohjalta vaikuttaisi siltä, että muutoksen jälkeen hyödyllisyysmallin aineelliset edellytykset ja suojapiirin määräytyminen vastaisivat sisällöllisesti patenttia. Suojamuotojen tosiasiallinen ero rajoittuisi käytännössä rekisteröintimenettelyyn (hyödyllisyysmalleissa ilmoitusmenettely ja patenteissa aineellinen tutkinta), suoja-ajan pituuteen sekä siihen, ettei hyödyllisyysmallioikeutta voi saada menetelmiin.

Tällaisessa tilanteessa on perusteltua arvioida kriittisesti, missä määrin suojamuotojen päällekkäinen aineellinen sääntely on perusteltua ja miltä osin kyse on tarpeettomasta kaksinkertaisesta sääntelystä, jota lainsäädännössä tulisi lähtökohtaisesti välttää. Suomen Asianajajat huomioi, että esityksen luvussa 5.1 on käsitelty mahdollisuutta luopua hyödyllisyysmallijärjestelmästä kokonaan, mutta päädytty kuitenkin järjestelmän säilyttämiseen ehdotetuin muutoksin. Vaikkakin hyödyllisyysmalleihin liittyvää prosessuaalista sääntelyä tulisi kehittää, Suomen Asianajajat ei sinänsä vastusta järjestelmän säilyttämistä. Suomen Asianajajat kuitenkin katsoo, että mikäli järjestelmä säilytetään, sen tulisi olla erilainen patenttilakiin verrattuna.

Keksinnöllisyysvaatimuksen yhdenmukaistaminen patenttilain kanssa

Ehdotuksen mukaan hyödyllisyysmallilta vaadittaisiin samaa keksinnöllisyystasoa kuin patentilta. Voimassa olevan lain ilmauksen ”selvästi erota siitä” tilalle ehdotetaan ilmausta, jonka mukaan keksintö ei saa olla ”alan ammattilaiselle ilmeinen”, mikä vastaa patenttilakiehdotuksen (HE 204/2025) 12 §:ää.

Suomen Asianajajat pitää sinänsä sääntelyn selkeyttämistavoitetta ja keksinnöllisyysvaatimuksen täsmentämistä lähtökohtaisesti perusteltuna. Voimassa olevassa laissa keksinnöllisyyden eri tasot ovat aiheuttaneet käytännössä epävarmuutta. Hyödyllisyysmallilain esitöiden (HE 56/2008) mukaan hyödyllisyysmallien alempi keksinnöllisyysvaatimus pitäisi näkyä myös suojapiirin arvioinnissa, mutta markkinaoikeuden oikeuskäytännön perusteella näin ei kuitenkaan ole. Tällaisten tulkintaongelmien poistaminen on sinänsä kannatettava tavoite.

Suomen Asianajajat kiinnittää huomiota siihen, että ehdotettu muutos johtaa tilanteeseen, jossa hyödyllisyysmallilta vaadittava aineellinen kynnys vastaa patentin kynnystä, mutta kynnyksen täyttymistä ei tutkita rekisteröintivaiheessa, vaan arviointi siirtyy tosiasiallisesti jälkikäteiseen mitätöintimenettelyyn ja mahdolliseen riita-asian käsittelyyn. Patenttihakemuksen osalta uutuus ja keksinnöllisyys puolestaan tutkitaan aineellisesti ennen myöntämistä. Tämä asetelma voi synnyttää käytännössä uudenlaisia tulkinta- ja oikeusvarmuusongelmia. Esitysluonnoksen luvussa 2.4 on tunnistettu, että rekisteröity hyödyllisyysmalli antaa haltijalleen jo nykyisin yhtä vahvan yksinoikeuden kuin patentti, vaikka aineellinen kynnys on ollut matalampi. Muutoksen jälkeen rekisteröidyn hyödyllisyysmallin haltija voi vedota patenttitasoiseen suojatasoon, vaikka kynnyksen täyttymistä ei ole arvioitu ollenkaan, tai se on arvioitu vasta jälkikäteen. Tämä epäsymmetria suojan vahvuuden ja todennetun aineellisen pätevyyden välillä saattaa muutoksen myötä jopa korostua sen sijaan, että se lieventyisi. Kolmansien osapuolten näkökulmasta oikeusvarmuus ja ennakoitavuus saattaa heikentyä. Voimassa olevan sääntelyn aikana kolmannet ovat lähtökohtaisesti voineet olettaa, että hyödyllisyysmallin edellytykset on patenttia matalampia. Jatkossa tilanne muuttuisi, mutta kolmannet osapuolet eivät välttämättä ole tästä muutoksesta tietoisia, mikä voi johtaa oikeudenkäynteihin, jotka perustuvat virheelliseen käsitykseen hyödyllisyysmallin myöntämisedellytyksistä. Pahimmassa tapauksessa edes hyödyllisyysmallin hakijat eivät olisi aina tietoisia siitä, ettei edellytyksiä tutkita ja myöntämiskynnys on nostettu, jolloin jälkikäteinen mitätöiminen voi tulla haltijallekin yllätyksenä.

Suomen Asianajajat katsoo, että mikäli järjestelmä säilytetään, hyödyllisyysmallin myöntämisedellytysten ei tulisi olla samat kuin patentin. Yhtenä vaihtoehtona olisi kodifioida alempi kynnys ja mahdollisesti myös kaventaa suojapiiri patenttiin verrattuna. Samassa yhteydessä olisi kannatettavaa myös selkeyttää hyödyllisyysmallien täytäntöönpanoon ja riitaprosesseihin liittyviä prosessuaalisia kysymyksiä.
Mallioikeus uutuudenesteenä

Voimassa olevan lain 2 §:n 2 momentissa säädetään, että ennen hyödyllisyysmallihakemuksen tekemispäivää Suomessa tehdyn mallioikeushakemuksen sisältö katsotaan tunnetuksi, jos mainittu hakemus mallioikeuslain 19 §:n säännösten mukaan tulee julkiseksi. Patenttilaissa ei ole ollut vastaavaa säännöstä, eli ei-julkinen mallioikeushakemus ei voi olla uutuudeneste patenttihakemukselle.

Vallitseva säännös voi aiheuttaa ongelmia hakijalle tilanteessa, jossa halutaan suojata tuote sekä hyödyllisyysmallisuojalla että mallisuojalla. Jos hyödyllisyysmallilla suojattava keksintö käy ilmi mallioikeushakemuksesta, aiempi ei-julkinen mallioikeushakemus voi muodostaa uutuudenestevaikutuksen hyödyllisyysmallin myöntämiselle.

Ehdotuksessa tämä epäsymmetria korjataan poistamalla mallioikeushakemus vaikutus uutuudenesteenä, jolloin tilanne olisi yhdenmukainen patenttilain kanssa. Suomen Asianajajat pitää perusteltuna, että uutuuteen ja tunnettuun tekniikkaan liittyvät säännökset ovat yhteneviä. Ei-julkista mallioikeushakemusta ei tulisi pitää uutuudenesteenä hyödyllisyysmallin myöntämiselle, sillä se käytännössä tiukentaisi hyödyllisyysmallin edellytyksiä patenttiin verrattuna, mikä ei ole perustelua.

Vientivapautus

Ehdotuksessa on lisätty hyödyllisyysmallioikeuden tuottamaan yksinoikeuteen uusi poikkeus, jonka mukaan yksinoikeus ei käsittäisi sellaisen hyödyllisyysmallioikeudella suojatun tuotteen valmistamista Suomessa, joka saatetaan vaihdantaan Suomen ulkopuolisilla markkinoilla. Ehdotuksen tavoitteena on ollut turvata suomalaisten vientiyritysten investointi- ja kilpailukykyä tilanteessa, jossa ulkomailla toimivat yritykset voisivat suomalaisen hyödyllisyysmallijärjestelmän avulla häiritä vientituotteiden valmistamista Suomessa, mutta suomalaisilla vientiyrityksillä ei olisi käytössään vastaavaa keinoa ulkomailla, koska Suomessa rekisteröity hyödyllisyysmalli on voimassa vain Suomessa.

Suomen Asianajajat kiinnittää huomiota siihen, että rajauksen soveltamisessa voi syntyä näyttöongelmia sen osalta, milloin tuotteen voidaan katsoa olevan tarkoitettu yksinomaan Suomen ulkopuolelle saatettavaksi vaihdantaan. Mikäli säännös ehdotetaan sisällytettäväksi lakiin, esityksen perusteluissa olisi syytä avata esimerkein, miten valmistajan tulee osoittaa, että valmistettu tuote on tarkoitettu vain ulkomaiseen vaihdantaan, sekä miten tilannetta arvioidaan, jos osa valmistuksesta tosiasiassa päätyy myös lopulta Suomen markkinoille. Lisäksi Suomen Asianajajat kiinnittää huomioita siihen, että Suomen lainsäätäjällä ei ole vaikutusvaltaa siihen, miten hyödyllisyysmalleja on tai ei ole suojattu ulkomailla, minkä lisäksi suoja vaihtelee maittain. Näin ollen suomalaisten yritysten mahdollinen keinovalikoima suojan osalta ulkomailla ei tulisi olla ratkaisevaa kun ehdotetaan uutta lainsäädäntöä Suomessa. Suomalaisten yritysten suosiminen ei myöskään sovi hyvin kansainväliseen immateriaalioikeusjärjestelmään, jossa on lähdetty siitä, että immateriaalioikeuksien suoja tulisi olla harmonisoitua.

Uhkasakko

Uutena ehdotetaan säädettäväksi, että tuomioistuin voi määrätä kiellon sakon uhalla. Uhkasakko on ehdotettu sisällytettäväksi myös uuden patenttilain 131 §:ään.

Suomen Asianajajat pitää uhkasakon mahdollisuutta hyödyllisyysmallilain mukaisten kieltomääräysten yhteydessä kannatettavana. Tämä tehostaa kieltotuomioiden vaikutusta.

Helsingissä 15. päivänä toukokuuta 2026

SUOMEN ASIANAJAJAT

Niko Jakobsson
Pääsihteeri

LAATI
Asianajaja Vilhelm Schröder, Helsinki

Suomen Asianajajien lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 150 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu immateriaalioikeuden asiantuntijaryhmässä.