Lausunto ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen täytäntöönpanon neljännestä valvontakierroksesta

Lausunto ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen täytäntöönpanon neljännestä valvontakierroksesta

Ulkoministeriölle

Dnro L2026-87

Lausuntopyyntönne: Dnro VN/24998/2026; VN/24998/2026-UM-1, 7.9.2026
EN; IHMISKAUPAN VASTAISESTA TOIMINNASTA TEHDYN YLEISSOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANON NELJÄS VALVONTAKIERROS

Suomen Asianajajat kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta tehdyn yleissopimuksen täytäntöönpanoa valvovan asiantuntijaryhmä GRETA:n neljänteen valvontakierrokseen liittyen. Lausuma rajautuu niihin kyselylomakkeen kysymyksiin, jotka koskevat Suomen Asianajajien toimialaa.

Yhtenä Suomen Asianajajien sääntömääräisenä tehtävänä on seurata oikeuskehitystä maassa ja lausuntoja antamalla sekä aloitteita tekemällä tarjota kokemuksensa yhteiskunnan käytettäväksi. Suomen Asianajajien oikeuspoliittisen työn lähtökohta on oikeusvaltion turvaaminen. Lausunnoissaan Suomen Asianajajat pyrkii painottamaan oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen, oikeusturvaan sekä oikeuden saavutettavuuteen, perus- ja ihmisoikeuksien sekä asianajajakunnan itsenäisyyden ja riippumattomuuden turvaamiseen liittyviä näkökulmia.

Pyydettynä lausuntona Suomen Asianajajat esittää seuraavaa.

Kysymys 6B. Oikeudellisen avun saavutettavuus

Oikeudenkäynneistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n 3 kohdan mukaan tuomioistuin voi määrätä asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan esitutkintaa ja, silloin kun asianomistajalla on vaatimuksia syyttäjän ajamassa asiassa, oikeudenkäyntiä varten, muun muassa vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevassa asiassa, jos sitä rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna. Asianomistajalle määrätyn oikeudenkäyntiavustajan palkkio maksetaan valtion varoista. Näin ollen ihmiskaupan uhrit saavat maksuttoman oikeusavun esitutkinnasta lukien oikeudenkäynnin päättymiseen asti.

Oikeudenkäynneistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 2 §:n mukaan asianomistajan oikeudenkäyntiavustajaksi on 1 ja 1 a §:n nojalla määrättävä julkinen oikeusavustaja tai asianajaja. Jos sopivaa julkista oikeusavustajaa tai asianajajaa ei ole tiedossa tai siihen on muu erityinen syy, oikeudenkäyntiavustajaksi voidaan määrätä luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa tarkoitettu luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja.

Säännökset oikeudenkäyntiavustajan määräämisestä ja sen maksuttomuudesta koskevat myös lapsia.

Oikeus maksuttomaan oikeudelliseen apuun ei kuitenkaan kata kaikkia rikosnimikkeitä, joilla hyväksikäyttöä koskevia tapauksia tutkitaan. Käytännössä työperäistä hyväksikäyttöä koskevia tapauksia voidaan tutkia esimerkiksi kiskonnantapaisena työsyrjintänä, kiskontana tai muina työelämärikoksina. Jos asiaa ei tutkita ihmiskauppana, asianomistajalla ei ole yksiselitteistä oikeutta saada valtion varoista kustannettua oikeudellista avustajaa. Uhrin mahdollisuus saada riippumaton asianajaja voi siten käytännössä riippua siitä, millä rikosnimikkeellä asia alkuvaiheessa kirjataan.

Suomen Asianajajat katsoo, että ihmiskaupan uhrin oikeudellisen avun tosiasiallinen saatavuus on edelleen liian riippuvainen ihmiskaupan varhaisesta tunnistamisesta ja rikosoikeudellisesta luokittelusta. Uhrin oikeusturvan näkökulmasta olisi perusteltua arvioida, turvaako nykyinen järjestelmä riittävän tehokkaasti oikeudellisen avun saatavuuden myös niissä tilanteissa, joissa ihmiskauppaan viittaavat seikat ovat olemassa, mutta ihmiskaupparikosta ei ole tästä huolimatta tunnistettu.

Kysymys 32. Haavoittuvan aseman hyväksikäyttö

Suomen rikoslain 25 luvun 3 §:n mukaan ihmiskaupparikoksen tunnusmerkistö voi täyttyä muun muassa tilanteessa, jossa tekijä käyttää hyväkseen toisen riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa. Haavoittuvan aseman hyväksikäyttäminen muodostaa siten keskeisen osan ihmiskaupparikoksen tunnusmerkistöä.

Suomen Asianajajien käsityksen mukaan ihmiskaupparikosten arvioinnin keskeinen haaste ei niinkään ole lainsäädäntö vaan se, miten haavoittuvuus käytännössä tunnistetaan ja miten sitä arvioidaan soveltamistilanteissa.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO:2022:2 korostanut, että arvioitaessa henkilön turvatonta tilaa ja riippuvaista asemaa ihmiskaupparikoksen kontekstissa, merkitystä on annettava henkilön tosiasialliselle mahdollisuudelle toimia. Ihmiskaupparikosta koskevissa esitöissä (LaVM 15/2004 vp s. 3) on korostettu, ettei turvattoman tilan ja riippuvaisen aseman käsitteitä tule tulkita suppeasti, sillä niiden hyväksikäyttö voi perustua myös psyykkisiin vaikutuskeinoihin. Kyseisessä tapauksessa korkein oikeus katsoi näytetyksi, että asianomistajat, Thaimaasta Suomeen saapuneet marjanpoimijat, eivät muun muassa velkasuhteistaan johtuen olleet voineet lopettaa työntekoaan ja poistua leiristä. Ratkaisussa korostetaan, että vastaajan menettelyn seurauksena asianomistajat olivat menettäneet tosiasiallisesti vapautensa toimia haluamallaan tavalla.

Suomen Asianajajat katsoo, että etenkin työperäistä hyväksikäyttöä koskevissa tapauksissa on olemassa riski siitä, että haavoittuvuutta arvioidaan lähinnä ”muodollisesti”. Asianomistajalla voi olla esimerkiksi näennäinen mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa tai ottaa yhteyttä viranomaisiin, mutta toimeentulon, asumisen, velkasuhteiden tai oleskeluoikeuden ollessa sidoksissa hyväksikäyttävään työnantajaan, ei asianomistajalla ole todellista vapautta toimia. Tällaisissa tilanteissa haavoittuvan aseman arvioinnin tulee perustua kokonaisharkintaan ja uhrin todellisiin olosuhteisiin. Myös edellä mainittu korkeimman oikeuden ratkaisu ohjaa tulkintaa tähän suuntaan.

Haavoittuvan aseman tunnistaminen ja sen merkityksen oikea arviointi ovat merkityksellisiä etenkin siitä syystä, että kyseinen arvio muodostaa yhden keskeisimmistä ihmiskaupan ja muiden hyväksikäyttörikosten rajaa määrittävistä seikoista.

Suomen Asianajajat kiinnittää myös huomiota siihen, että lapsen haavoittuvaa asemaa ei soveltamiskäytännössä aina huomioida riittävästi. Rikosoikeudellisessa arvioinnissa saatetaan antaa merkitystä esimerkiksi lapsen näennäiselle suostumukselle tai edellyttää lapselta toimijuutta, joka ei ole suhteessa hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa. Lapsen haavoittuvuutta ja riippuvuutta hyväksikäyttäjään tulisi arvioida johdonmukaisesti lapsen näkökulmasta.

Kysymys 33. Erityinen haavoittuvuus rangaistuksen koventamisperusteena

Uhrin haavoittuva asema ei ole rikoslaissa rangaistuksen mittaamiseen vaikuttava koventamisperuste. Sen sijaan haavoittuvuus on edellä lausutun mukaisesti ihmiskaupparikoksen tunnusmerkistötekijä.

Uhrin haavoittuva asema voi kuitenkin tulla huomioiduksi rangaistuksen mittaamisessa rikoslain 6 luvun 4 §:ssä säädetyn rangaistuksen mittaamista koskevan yleisperiaatteen kautta. Säännöksen mukaan rangaistus on mitattava siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Mitä haavoittuvammassa asemassa uhri on ja mitä voimallisemmin vastaaja on uhrin haavoittuvuutta hyväksikäyttänyt, sitä suurempana voidaan yleensä pitää myös teon moitittavuutta.

Suomen Asianajajat katsoo, että haavoittuvuutta ei aina huomioida riittävästi rangaistusta mitattaessa. Erityisesti lapsiin kohdistuvien rikosten kohdalla on riski, että arvioinnissa annetaan liikaa painoarvoa lapsen näennäiselle vapaaehtoisuudelle tai toimijuudelle, jolloin lapsen ikään, kehitystasoon ja riippuvuussuhteisiin liittyvä erityinen haavoittuvuus jää liian vähälle painoarvolle myös teon vakavuutta ja seuraamusta arvioitaessa. Suomen Asianajajat katsoo, että uhrin haavoittuvuuden merkityksen tulisi näkyä nykyistä johdonmukaisemmin rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaisessa seuraamusharkinnassa.

Kysymys 34. Haavoittuvuus käytännön soveltamistilanteissa

Riippuvaisen aseman ja turvattoman tilan merkityksen tunnistaminen muodostaa edelleen yhden keskeisistä ihmiskaupan ja muiden hyväksikäyttörikosten välistä rajanvetoa määrittävistä tekijöistä.

Yleisesti voidaan todeta, että oikeuskäytännössä haavoittuvuutta arvioidaan myös siitä näkökulmasta, onko vastaaja ollut tietoinen / olisiko hänen tullut tietää asianomistajan haavoittuvuudesta. Kysymys ei toisin sanoen ole ainoastaan uhrin asemasta vaan tekijän uhrin olosuhteita koskevasta tietoisuudesta.

Suomen Asianajajat katsoo, että etenkin lapsiasianomistajien osalta haavoittuvuuden arviointiin liittyy edelleen merkittäviä puutteita. Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvityksessä lapsista ihmiskaupparikosten asianomistajina (Yhdenvertaisuusvaltuutettu 2024, Lapsi ihmiskaupan kohteena) on tunnistettu, että lapsen oma-aloitteisuudelle, käyttäytymiselle ja näennäiselle vapaaehtoisuudelle voidaan antaa oikeudellisessa arvioinnissa liian suuri painoarvo. Seurauksena on, että lapselta edellytetään hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden liian suurta toimijuutta samalla, kun lapsen erityinen haavoittuvuus ja hänen usein hierarkkinen suhteensa vastaajaan jäävät liian vähälle huomiolle. Suomen Asianajajat pitää tällaista kehitystä ongelmallisena ihmiskauppasäännöksen suojelutarkoituksen näkökulmasta.

Kysymys 37: Ihmiskaupan kohteena olevan henkilön tarjoamien palveluiden käytön kriminalisointi

Ihmiskaupan uhrin tarjoamien palveluiden käyttämisen kriminalisointi on Suomessa ollut tähän asti rajallista. Rikoslain 10 luvun 8 § kriminalisoi seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytön. Muiden ihmiskaupan muotojen yhteydessä tapahtuvaa uhrin tarjoamien palveluiden käyttämistä koskevaa kriminalisointia ei kuitenkaan ole ollut.

Euroopan unionin ihmiskauppadirektiivin muutosdirektiivin täytäntöönpanemiseksi on hallitus heinäkuussa 2026 antanut esityksen HE 127/2026 vp, jossa ehdotetaan rikoslain 25 lukuun uutta 3 d §:ää, jossa säädettäisiin rangaistavaksi ihmiskaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö. Ehdotuksella ihmiskaupan uhrin tarjoamien palveluiden käyttämisen rangaistavuus laajenisi seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytön lisäksi muihin työperäiseen ihmiskauppaan liittyviin palveluihin.

Suomen Asianajajat kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetussa pykälässä palveluiden käytön rangaistavuus edellyttää, että palvelun käyttäjä on tiennyt palvelun suorittajan olevan ihmiskaupparikoksen uhri. Vaikka vaatimus on rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen näkökulmasta perusteltu, se voi käytännössä muodostaa huomattavan näyttöhaasteen erityisesti työperäistä hyväksikäyttöä koskevissa tilanteissa.

Kysymys 40. Vahingonkorvaukset

Suomen Asianajajat kiinnitti jo kolmannen valvontakierroksen yhteydessä antamassaan lausumassa vuonna 2022 huomiota siihen, että ihmiskaupan uhrin oikeus vahingonkorvauksiin ja korvausten tosiasiallinen saaminen ovat kaksi eri asiaa. Lausunnossa todettiin, että vaikka lainsäädäntö mahdollistaa vahingonkorvausvaatimuksen käsittelyn rikosprosessin yhteydessä, samoin kuin korvauksen hakemisen tietyiltä osin valtion varoista, järjestelmä ei kaikilta osin turvaa sitä, että uhri saisi hänelle kuuluvat korvaukset myös käytännössä. Erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, ettei asianomistajan oikeudenkäyntiavustajamääräys kata ihmiskaupan uhrien avustamista tuomion täytäntöönpanossa, millä voi olla vaikutusta uhrien mahdollisuuksiin periä vahingonkorvauksia.

GRETA toi vuonna 2024 julkaistussa Suomeen kohdistunutta kolmatta arviointikierrosta koskevassa raportissa esiin huolensa siitä, että rikoshyötyä ja muuta omaisuutta jäädytetään tai takavarikoidaan ihmiskaupparikosten yhteydessä vain vähän ja että ihmiskaupan uhrien pääsy korvauksiin ei käytännössä toteudu riittävän tehokkaasti. GRETA kehotti Suomea lisäämään taloudellisia tutkintoja rikoshyödyn jäljittämiseksi sekä arvioimaan uudelleen edellytyksiä, joiden nojalla korvaus on mahdollista saada valtion varoista. Kyseisten huolien ei voida nähdä poistuneen.

Kysymys 41. GRETA:n kolmannen arviointiraportin jälkeinen kehitys

Ihmiskauppaa koskevaan lainsäädäntöön on tehty GRETA:n kolmannen arviointiraportin jälkeen joitain merkittäviä muutoksia. Vuoden 2025 alusta voimaan tulleen muutoksen myötä avioliittoon pakottaminen lisättiin nimenomaisesti yhdeksi ihmiskaupparikoksen hyväksikäyttötarkoituksista. Muutoksen tavoitteena oli selkeyttää rikosoikeudellista arviointia tilanteissa, joissa henkilö saatetaan avioliittoon tai siihen rinnastettavaan liittoon vastoin tahtoaan.

Lisäksi Suomessa on valmisteltu Euroopan unionin ihmiskauppadirektiivin muutosdirektiivin (EU) 2024/1712 kansallista täytäntöönpanoa. Merkittävin tätä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 127/2026 vp) esiin tuotu muutostarve koskee jo edellä esille tuotua uutta kriminalisointia, joka kattaisi kaikkien ihmiskaupan uhrien tarjoamien palveluiden käyttämisen tilanteissa, joissa palvelun käyttäjä tietää henkilön olevan ihmiskaupan uhri.

Suomen Asianajajat pitää näitä muutoksia lähtökohtaisesti myönteisinä. On kuitenkin vielä ennenaikaista arvioida niiden käytännön vaikutuksia.

Helsingissä 14. päivänä lokakuuta 2026

SUOMEN ASIANAJAJAT

Niko Jakobsson
Pääsihteeri

LAATI
Asianajaja Tuuli Rehnberg, Vaasa

Suomen Asianajajien lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 150 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu rikosoikeuden asiantuntijaryhmässä.