Lausunto luonnoksesta Verohallinnon ohjeeksi Urheilusta saatujen tulojen verotus kansainvälisissä tilanteissa

Lausunto luonnoksesta Verohallinnon ohjeeksi Urheilusta saatujen tulojen verotus kansainvälisissä tilanteissa

Verohallinnolle

Dnro L2026-55

Lausuntopyyntönne: VH/3024/00.01.00/2026, 3.6.2026
LAUSUNTO LUONNOKSESTA VEROHALLINNON OHJEEKSI ”URHEILUSTA SAATUJEN TULOJEN VEROTUS KANSAINVÄLISISSÄ TILANTEISSA”

Suomen Asianajajat kiittää mahdollisuudesta lausua otsikon mukaisesta luonnoksesta Verohallinnon ohjeeksi (jäljempänä ”ohjeluonnos”).

Yhtenä Suomen Asianajajien sääntömääräisenä tehtävänä on seurata oikeuskehitystä maassa ja lausuntoja antamalla sekä aloitteita tekemällä tarjota kokemuksensa yhteiskunnan käytettäväksi. Suomen Asianajajien oikeuspoliittisen työn lähtökohta on oikeusvaltion turvaaminen. Lausunnoissaan Suomen Asianajajat pyrkii painottamaan oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen, oikeusturvaan sekä oikeuden saavutettavuuteen, perus- ja ihmisoikeuksien sekä asianajajakunnan itsenäisyyden ja riippumattomuuden turvaamiseen liittyviä näkökulmia. Pyydettynä lausuntona Suomen Asianajajat esittää seuraavaa.

Yleistä

Suomen Asianajajat toteaa, että ohjeluonnokseen tehdyt päivitykset ovat yleisesti ottaen hyvin ja selkeästi kirjoitettuja. Kokonaisuutena luonnos tuo tervetulleita ja ajantasaisia täsmennyksiä erityisesti tulokassopimusten ja pelaajalainojen päiväperusteiseen allokaatioon ja jälkikäteispalkkioihin. Lisäksi urheilutulon määritelmän täsmennys nojaa oikein OECD:n malliverosopimuksen kommentaarin (jäljempänä ”kommentaari”) keskeisiin periaatteisiin.

Lukujen 3 ja 8.3 täsmennyksistä

Ohjeluonnokseen on lisätty kommentaarin esimerkkejä lajeista (golf, ratsastus, jalkapallo, tennis, ralli, biljardi/snooker, shakki/bridge) sekä kuvaus siitä, että mainos-, sponsori- ja NIL-tulot voivat kuulua 17 artiklan piiriin, jos niillä on ”kiinteä yhteys” urheilijan toimintaan lähdevaltiossa, ja viitattu Sveitsin ja Ranskan poikkeaviin kantoihin. Tämä vastaa asiallisesti OECD:n kommentaarin kappaleita 3, 5, 6 ja 9, joissa todetaan sama esimerkkiluettelo, ja kiinteän yhteyden testiksi asetetaan, ettei tuloa kohtuudella olisi voitu saada ilman kyseistä esiintymistä/kilpailua.

Suomen Asianajajat tuo kuitenkin esiin, että ohjeluonnoksesta puuttuu kuitenkin viittaus kommentaarin kappaleeseen 9.5 imago-oikeuksista (NIL) kokonaan. Kommentaari erottelee nimenomaisesti kaksi tilannetta: (i) imago-oikeustulot, joilla ei ole kiinteää yhteyttä esiintymiseen (eivät kuulu 17 artiklaan), ja (ii) tilanteet, joissa imago-oikeuksista maksettu korvaus on tosiasialliselta luonteeltaan korvausta 17 artiklan piiriin kuuluvasta toiminnasta, jolloin sen 1 tai 2 kohtaa sovelletaan siitä huolimatta, että korvaus on muodollisesti nimetty imago-oikeuskorvaukseksi. Tämä sisältö ennen muotoa -periaate on kommentaarissa keskeinen juuri urheilijoiden NIL-järjestelyjen kannalta, koska korvaus maksetaan usein erillisen yhtiön kautta tai muodollisesti irrallaan pelaajasopimuksesta.

Ohjeluonnoksessa mainitaan NIL-tulot vain yleisellä tasolla (”kiinteä yhteys”-testi), muttei oteta kantaa siihen, miten Verohallinto suhtautuu järjestelyihin, joissa NIL-korvaus on muodollisesti eriytetty pelaajasopimuksesta. Suomen Asianajajat ehdottaa, että ohjeeseen lisättäisiin nimenomainen maininta kommentaarin kappaleesta 9.5 sekä ohjeistus siitä, milloin muodollisesti erillinen NIL-korvaus katsotaan tosiasiassa 17 artiklan (tai TVL 10 §:n 4b kohdan) piiriin kuuluvaksi.

Lisäksi Suomen Asianajajat kiinnittää huomiota siihen, että ”kiinteä yhteys” -testin sisältö jää ohjeessa ylimalkaiseksi. Kommentaarin kappaleessa 9 testi on kaksiosainen: ajallinen yhteys (esim. haastattelu kilpailun aikana) tai vastikkeen luonne (esim. kuvan käyttö kilpailua mainostavassa julisteessa). Kommentaarin mukaan läheinen yhteys on yleensä olemassa, jos tuloa ei kohtuudella voida katsoa syntyneen ilman kyseisiä toimintoja, ja tämä yhteys voi liittyä joko tulon syntymisajankohtaan tai maksun vastikkeen luonteeseen. Ohjeluonnoksen kuvaus tiivistää tämän sinänsä oikein toteamalla, että kiinteä yhteys on olemassa, jos tuloa ei ole mahdollista kohtuudella saada ilman urheilijatapahtumaan osallistumista, mutta ei anna kommentaarin esimerkkejä (haastattelu turnauksen aikana, tähtipelaajan kuva turnausjulisteessa) konkretisoimaan rajanvetoa. Suomen Asianajajat esittää, että kappaletta 3 täydennetään em. kommentaarin esimerkeillä, koska rajanveto on käytännössä usein vaikeaa verovelvollisen kannalta.

Ohjeluonnoksessa todetaan, että urheilijan suoritukseen liittyy yleensä kiinteästi harjoittelu ja valmistautuminen, joista saatu tulo on myös urheilijan henkilökohtaisesta toiminnasta saatua tuloa. Tämä vastaa kommentaarin kappaletta 9.1 (neljäs luetelmakohta) ja on asiallisesti oikein, mutta jää ohjeessa suppeaksi verrattuna kommentaarin yksityiskohtaiseen käsittelyyn siitä, että myös matkustaminen harjoitusleirille tai valmistautumiseen liittyvä aika on katettu. Kommentaarin mukaan korvaus ajasta, joka käytetään harjoitteluun tai vastaavaan valmistautumiseen valtiossa, sekä matkustamisesta tähän valtioon esiintymisiä, harjoittelua tai valmistautumista varten, kuuluu artiklan piiriin riippumatta siitä, liittyykö harjoittelu tiettyyn kyseisessä valtiossa pidettävään julkiseen esiintymiseen. Tämä olisi tärkeä täsmennys erityisesti esimerkin 6 (harjoitusleiri, luku 8.3) kannalta. Suomen Asianajajat esittää toiveenaan, että ohjeen lukuihin 3 ja 8.3 lisättäisiin viittaukset toisiinsa nimenomaisesti tältä osin.

Luvun 8.1 täsmennys allekirjoituspalkkioista

Ohjeluonnokseen lukuun 8.1 on lisätty maininta siitä, että jos allekirjoituspalkkio on suuri suhteessa myöhemmin maksettavaan palkkaan tai palkkaa ei makseta lainkaan, järjestely ei vastaa tosiasiallista tarkoitustaan, ja palkkio voidaan tällöin verottaa progressiivisessa verotuksessa viitaten ratkaisuun KHO 2020:96. Tämä on merkittävä muutos verrattuna nykyiseen ohjeeseen, jossa sama tilanne kytketään nimenomaisesti veron kiertämistä koskevaan säännökseen. Nykyisen ohjeen mukaan tällöin allekirjoituspalkkio voidaan verottaa veron kiertämistä koskevan säännöksen (VML 28 §) nojalla urheilijan palkkana yleisen verovelvollisuuden ajalta. Ohjeluonnoksessa ei kuitenkaan eritellä, minkälaista tilannetta tapaus KHO 2020:96 tosiasiassa koski, eikä avata sitä, kattaako tapaus vain tilanteen, jossa henkilö on jo tulossa Suomeen yleisesti verovelvolliseksi (kuten ohjeen kontekstista voisi päätellä) vai onko sillä laajempi soveltamisala. Koska ratkaisu on ainoa esitetty oikeuslähde tälle tulkinnalle, ohjeeseen olisi hyvä lisätä selvitystä ratkaisun tosiseikastosta ja sen suhteesta veron kiertämistä koskevaan sääntelyyn.

Suomen Asianajajat kiinnittää huomiota myös siihen, että kappaleesta 8.1 puuttuu verosopimusnäkökulma kokonaan. Jos allekirjoituspalkkio tosiasiassa luonnehditaan palkaksi Suomessa tehtävästä työstä, tähän liittyy myös kysymys siitä, miten toinen sopimusvaltio kohtelee samaa maksua. Onko tällöin riski kaksinkertaisesta verotuksesta, jos lähdevaltio (mistä allekirjoituspalkkio alun perin maksettiin tai jossa toimintaa oli tarkoitus harjoittaa) on jo verottanut saman erän. Suomen Asianajajat tuo esiin, että ohjeluonnoksessa ei käsitellä sitä, miten mahdollinen kaksinkertainen verotus tällaisessa tilanteessa poistettaisiin.

Uusi luku 8.3 tulokassopimuksista ja pelaajalainoista

Luku 8.3 on ohjeluonnoksen laajin sisällöllinen lisäys ja sisältää neljä esimerkkiä (esimerkit 3–6). Suomen Asianajajat esittää huomionaan, että esimerkki 3 on ongelmallinen ja saattaa olla ristiriidassa ohjeluonnoksen luvun 8.1 kanssa. Esimerkissä 3 pelaaja pelaa kolme vuotta SM-liigassa eikä käy lainkaan NHL-seuran harjoitusleireillä, ja silti koko yhdysvaltalaiselta NHL-seuralta saatu palkkatulo (mukaan lukien 100 000 euron allekirjoituspalkkio) katsotaan kokonaan Suomesta saaduksi tuloksi, johon ei sovelleta kuuden kuukauden sääntöä eikä ulkomaille maksettua veroa hyvitetä.

Tämä on sinänsä looginen lopputulos siltä osin kuin kyse on SM-liigassa pelaamisesta saadusta palkasta, koska työ tehdään tosiasiassa Suomessa. Ongelma on kuitenkin siinä, että allekirjoituspalkkion kohdistaminen kokonaan Suomeen tässä esimerkissä on ristiriidassa luvun 8.1 kanssa, jossa todetaan, että allekirjoituspalkkio liittyy toimintaan, jota urheilija tulee harjoittamaan tässä toisessa valtiossa (siinä valtiossa, missä sopimuksen mukaista toimintaa harjoitetaan). Esimerkissä 3 pelaaja ei koskaan tosiasiassa pelaa NHL:ssä eikä käy edes harjoitusleireillä, joten allekirjoituspalkkiolla ei ole liityntää mihinkään toteutuneeseen henkilökohtaiseen toimintaan Yhdysvalloissa. Herää siten kysymys, onko allekirjoituspalkkion ollenkaan katsottava liittyvän pelaajasopimuksen mukaiseen toimintaan (joukkueelle pelaaminen, jota ei tosiasiassa tapahdu) vai onko se pikemminkin korvaus yksinoikeuden/pelikiellon (poissulkevan sopimuksen) myöntämisestä SM-liigapelaajalle, jolloin se saattaisi kuulua pikemminkin muu tulo -artiklan (21 artikla) tai jopa TVL:n yleisen tulokäsitteen piiriin ilman erityistä liityntää mihinkään urheilusuoritukseen tietyssä valtiossa.

Käytännön kannalta erottelulla on merkitystä erityisesti kolmella tavalla. Ensinnäkin, vaikka verotusoikeus säilyisi kummassakin tulkinnassa todennäköisesti Suomella (koska pelaaja on Suomessa yleisesti verovelvollinen ja myös muuta tuloa koskeva 21 artikla antaisi verotusoikeuden asuinvaltiolle), tulon luonnehdinta palkaksi urheilijan henkilökohtaisesta toiminnasta (TVL 10 §:n 4 b kohta) sen sijaan, että kyse olisi muusta tulosta, ei ole itsestään selvää silloin, kun sopimuksen mukainen toiminta ei koskaan toteudu. Toiseksi, jos allekirjoituspalkkio ei olisikaan urheilijan henkilökohtaiseen toimintaan perustuvaa palkkaa, sillä ei olisi lainkaan yhteyttä TVL 77 §:n kuuden kuukauden sääntöön, joka koskee vain palkkatuloa. Kysymys säännön soveltumisesta kävisi tarpeettomaksi eri syystä kuin ohjeluonnoksessa esitetään. Kolmanneksi tulolajilla on merkitystä myös ennakonpidätys- ja ilmoittamisvelvollisuuksien kannalta, koska palkka, työkorvaus ja muu ansiotulo eroavat toisistaan näiltä osin. Suomen Asianajajat ehdottaa, että esimerkissä perusteltaisiin tarkemmin, minkä vuoksi koko allekirjoituspalkkio katsotaan kokonaan Suomessa saaduksi tuloksi, kun palkkiolla nimenomaisesti ostetaan poissaoloa NHL-kaudelta jonkin toisen seuran palveluksessa eikä osallistumista mihinkään toimintaan Yhdysvalloissa, ja että ohjeeseen lisättäisiin nimenomainen kannanotto siitä, millä oikeusperusteella allekirjoituspalkkio pysyy urheilijan henkilökohtaiseen toimintaan perustuvana palkkana silloin, kun luvun 8.1 oma kriteeri (toimintaa, jota urheilija tulee harjoittamaan) ei tosiasiassa täyty.

Lisäksi Suomen Asianajajat huomauttaa, että esimerkkien 5 ja 6 laskentamallit ovat teknisesti monimutkaisia ja saattavat aiheuttaa soveltamisongelmia käytännössä. Esimerkissä 5 palkka jaetaan lainan keston suhteessa alkuperäiseen kauteen (91/190 päivää), ja esimerkissä 6 allekirjoituspalkkio jaetaan harjoitusleiripäivien suhteessa koko kauteen (14/194 päivää). Nämä ovat sinänsä kommentaarin päiväjakoperiaatteen mukaisia, mutta ohjeluonnos ei anna mitään ohjeistusta siitä, mitä päiviä lasketaan mukaan (esim. lepopäivät, matkustuspäivät, loukkaantumisajat) eikä siitä, miten päiväluku todennetaan verotusmenettelyssä (esim. onko riittävä selvitys pelaajasopimus vai vaaditaanko erillinen matka-/harjoitteluloki). Tämä käytännön näyttökysymys jää auki ja saattaa aiheuttaa merkittäviä soveltamisongelmia sekä urheilijoille että Verohallinnolle.

Uusi luku 8.4 jälkikäteispalkkioista

Ohjeluonnokseen on lisätty uusi jälkikäteispalkkioita koskeva luku 8.4, jonka mukaan rajoitetun verovelvollisuuden aikana ulkomailla harjoitetusta urheilutoiminnasta johtuva myöhemmin (yleisen verovelvollisuuden aikana) maksettu tulo on edelleen verovapaata, jos kuuden kuukauden säännön tai vastaavan edellytykset täyttyivät alun perin, ja ulkomaille maksettu vero voidaan hyvittää. Tämä periaate vaikuttaa lähtökohtaisesti johdonmukaiselta tulon ansaintahetken merkitystä korostavan yleisen periaatteen kanssa, joka on mainittukin jo luvussa 2.

Suomen Asianajajat huomauttaa, että näyttötaakkaa ja ajallista etäisyyttä koskevat kysymykset jäävät kuitenkin tässä yhteydessä käsittelemättä. Ohje ei ota kantaa siihen, kuinka pitkän ajan kuluttua maksettu jälkikäteispalkkio voi vielä olla ”sama tulo” kuin alkuperäinen urheilutoiminta. Mikäli esimerkiksi niin sanottu sign off -palkkio maksetaan vasta vuosia myöhemmin, näytön esittäminen alkuperäisistä työskentelypäivistä ja kuuden kuukauden säännön täyttymisestä voi olla käytännössä vaikeaa. Suomen Asianajajat ehdottaa, että ohjeeseen lisättäisiin esimerkinomainen maininta siitä, minkälaista selvitystä verovelvollisen odotetaan esittävän tällaisessa tilanteessa.

Suomen Asianajajat toteaa lisäksi, että rajanveto pelaamisvelvoitteen päättymisen jälkeisiin tuloihin on tervetullut mutta niukasti perusteltu. Ohjeluonnoksessa erotellaan jälkikäteispalkkiot niistä tuloista, jotka kohdistuvat aikaan pelaamisvelvoitteen päättymisen jälkeen (esim. joukkueen luopuessa pelaajasta), todeten että nämä ovat veronalaista tuloa täysimääräisesti, vaikka pelaamisvelvoitteen aikainen palkka olisi ollut verovapaata. Tämä on periaatteessa looginen erottelu (koska näissä tuloissa ei enää ole yhteyttä ulkomailla harjoitettuun henkilökohtaiseen toimintaan), mutta rajanveto sen välillä, milloin maksu kohdistuu päättyneeseen pelaamisvelvoitteeseen ja milloin sen jälkeiseen aikaan, on käytännössä vaikea (esim. irtisanomiskorvaukset, ”buy-out”-maksut). Tätä ei avata esimerkein, toisin kuin luvun 8.3 muissa kohdissa.

Muita huomioita

Vaikka seuraavaksi käsiteltävät seikat eivät ole ohjeluonnoksen uusia muutoksia, Suomen Asianajajat toivoo, että myös nämä ehdotukset otettaisiin tällä päivityskierroksella huomioon.

Suomen Asianajajat toteaa, että ohjeluonnoksen kappaleen 4, tarkemmin ottaen ohjeluonnoksen sivun 6 kaksi viimeistä kappaletta, jotka koskevat OECD:n malliverosopimuksen 17 artiklan 2 kohtaa, ovat luettavuudeltaan epäselviä. Kappaleet käsittelevät asiallisesti samaa säännöstä kahdesta eri näkökulmasta, mutta tekstistä ei käy tämä yhteys ilmi, ja ”voitto”-käsitteen sisältö sekä ratkaisun KHO 29.1.2001 taltio 139 merkitys jäävät avaamatta. Suomen Asianajajat ehdottaa kappaleiden yhdistämistä ja täsmentämistä seuraavasti (asiasisältöä muuttamatta):

Nykyinen muotoilu (luonnos, s. 6):

”OECD:n malliverosopimuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaan urheilijan henkilökohtaisesta toiminnasta saatu tulo voidaan verottaa lähdevaltiossa, vaikka tulo maksettaisiin jollekin muulle kuin urheilijalle itselleen. Kyseisen artiklan nojalla tulosta voidaan verottaa niissäkin tilanteissa, kun suoritus maksetaan esimerkiksi urheiluseuralle tai yhtiölle.

OECD:n malliverosopimuksen mukaan suorituksen saajaa voidaan verottaa myös voitosta (esimerkiksi tapahtuman tuotosta), joka on kertynyt urheilijan henkilökohtaisen toiminnan seurauksena. Suomessa suorituksen saajaa verotetaan kuitenkin vain urheilijalle maksetusta palkkion osasta (KHO 29.1.2001 taltio 139). Tämä edellyttää suorituksen saajalta selvitystä, mikä osa suorituksista kohdistuu urheilijan palkkioihin. Jos selvitystä ei esitetä, suorituksen saajaa verotetaan koko suorituksesta.”

Ehdotettu muotoilu:

”OECD:n malliverosopimuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaan urheilijan henkilökohtaisesta toiminnasta saatu tulo voidaan verottaa lähdevaltiossa, vaikka tulo maksettaisiin jollekin muulle kuin urheilijalle itselleen, esimerkiksi urheiluseuralle tai yhtiölle. Tämä oikeus ei rajoitu vain siihen osuuteen, jonka seura tai yhtiö maksaa edelleen urheilijalle palkkiona, vaan malliverosopimuksen mukaan lähdevaltio voi verottaa myös sitä voitto-osuutta (esimerkiksi tapahtuman tuottoa), joka jää seuralle tai yhtiölle itselleen urheilijan henkilökohtaisen toiminnan seurauksena. Suomessa suorituksen saajaa verotetaan kuitenkin malliverosopimuksen sallimaa laajuutta suppeammin vain siitä osasta suoritusta, joka on maksettu edelleen urheilijalle palkkiona (KHO 29.1.2001 taltio 139). Tämä edellyttää suorituksen saajalta selvitystä siitä, mikä osa suorituksesta kohdistuu urheilijan palkkioihin. Jos selvitystä ei esitetä, suorituksen saajaa verotetaan koko suorituksesta.”

Perusteluna ehdotetulle muotoilulle on, että se selkeyttää kolme asiaa, jotka jäävät nykyisessä tekstissä epäselviksi: (i) molemmat kappaleet koskevat samaa 17 artiklan 2 kohtaa eivätkä kahta erillistä sääntöä, (ii) ”voitolla” tarkoitetaan nimenomaan seuralle tai yhtiölle jäävää osuutta sen jälkeen, kun se on maksanut urheilijalle tämän henkilökohtaisen palkkion, eikä mitä tahansa tuloa, ja (iii) korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu KHO 29:1:2001 taltio 139 merkitsee sitä, että Suomen kotimainen verotuskäytäntö on suppeampi kuin mitä malliverosopimus sallisi, mikä on kappaleen keskeinen sanoma mutta ei käy nykyisestä tekstistä riittävän selvästi ilmi.

Suomen Asianajajat esittää huomionaan lisäksi, että ”urheilutulo” on ohjeen kantava käsite erityisesti luvuissa 7.1–7.4, mutta sitä ei määritellä koko ohjeessa eikä sen suhdetta luvun 3 käsitteeseen ”henkilökohtaisesta toiminnasta saatu tulo” (TVL 10 §:n 4 b kohta / verosopimusten 17 artikla) avata. Tämä on merkittävä puute erityisesti siksi, että luonnoksen oma versiohistoria ilmoittaa keskeisen muutoksen kohdistuvan juuri urheilutulon määritelmän täsmentämiseen luvussa 3, vaikka sana ”urheilutulo” ei tosiasiassa esiinny luvussa 3 lainkaan.

Suomen Asianajajat katsoo, että ohjeeseen tulisi lisätä nimenomainen määritelmäkappale (esimerkiksi luvun 3 loppuun), joka täsmää ”urheilutulon” (TVL 116 a–c §:n rahastointikelpoinen käsite) suhteen ”henkilökohtaisesta toiminnasta saatuun tuloon” (TVL 10 §:n 4 b kohta / verosopimusten 17 artikla) ja erityisesti siitä, kattaako rahastointikelpoinen ”urheilutulo” myös luvussa 3 täsmennetyt erät (kiinteästi liittyvät mainos-, sponsori- ja NIL-tulot) sekä luvuissa 8.1 ja 8.3 käsitellyt allekirjoituspalkkiot ja tulokassopimusten mukaiset palkkiot.

Lisäksi luvun 7.2 esimerkkiä 1 voisi täydentää tai lisätä uuden esimerkin, joka havainnollistaa rahastointia tilanteessa, jossa ulkomailta saatu tulo sisältää muutakin kuin puhdasta palkkatuloa (esimerkiksi allekirjoituspalkkion tai tulokassopimuksen mukaisen palkkion), jotta ohjeen uudet luvut 8.1–8.4 kytkeytyisivät näkyvästi rahastointia koskevaan lukuun 7.

Lisäksi Suomen Asianajajat tuo esiin, että luvun 7.2 ilmaisu “ulkomailla urheilusta saatuja tuloja ei poikkeuksellisesti tarvitse maksaa suoraan rahastoon” kaipaisi täsmennystä, sillä tekstistä ei käy ilmi, mihin kotimaiseen pääsääntöön poikkeus verrataan, eikä se, koskeeko välittömästi seuraava “tulon saantivuosi” -edellytys vain tätä poikkeustilannetta vai rahastointia yleisemminkin.

Nämä edellä esitetyt huomiot liittyvät toisiinsa, koska ohjeessa ei ole varsinaisesti selvennetty rahastoinnin ”urheilutulo”-käsitteen suhdetta kansainvälisissä tilanteissa sovellettavaan ”henkilökohtaisesta toiminnasta saatu tulo” -käsitteeseen, jolloin luvun 7.2 esimerkki jää irralliseksi luonnoksen muista, nimenomaan tällä päivityskierroksella täsmennetyistä kohdista (luku 3, luvut 8.1–8.4). Suomen Asianajajat toteaa, että selventävä määritelmä ja kytkevä esimerkki auttaisivat varmistamaan, että ohjeen eri lukujen väliset viittaukset ja soveltamisalat pysyvät yhtenäisinä.

Helsingissä 17. päivänä elokuuta 2026

SUOMEN ASIANAJAJAT

Niko Jakobsson
Pääsihteeri

LAATI
Asianajaja Sami Tuominen, Kauniainen

Suomen Asianajajien lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 150 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu vero-oikeuden asiantuntijaryhmässä.