Vastine Ylen uutiseen: Huostaanottovalitukset korkeimpaan hallinto-oikeuteen eivät ole turhia

Vastine Ylen uutiseen: Huostaanottovalitukset korkeimpaan hallinto-oikeuteen eivät ole turhia

Yle julkaisi 6.10.2025 korkeimpaan hallinto-oikeuteen tehtävistä valituksista huostaanottoasioissa uutisen, jonka tämänhetkinen otsikko on: Yle selvitti: Näin juristit tienaavat rahaa toivottomilla valituksilla – ja lasku lähtee veronmaksajille. Uutinen sisältää useita virheellisiä perusoletuksia ja vaillinaista tietoa asiasta.

Uutisessa kerrotaan, että valtaosa huostaanottoon liittyvistä valituksista ei menesty korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Luvuista sellaisenaan ei voi kuitenkaan tehdä päätelmää, että a) valitukset olisivat toivottomia tai turhia, b) asianajajat olisivat laiminlyöneet kertoa asiakkailleen velvollisuutensa mukaisesti realistisesti valituksen menestymismahdollisuuksista ja c) asianajajat rahastaisivat huostaanottoon liittyvillä valituksilla.

Oikeusvaltiossa yksilöllä on oltava oikeus valittaa viranomaisen päätöksestä

Huostaanottoprosessin keskiössä on se, mikä on lapselle parhaaksi. Arviointi asioissa on syvästi perusoikeuksiin menevää. Lapsen etu tarkoittaa kokonaisvaltaista arviointia siitä, mikä ratkaisu tukee parhaiten lapsen kehitystä, hyvinvointia ja turvallisuutta. Se sisältää fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja emotionaaliset ulottuvuudet. Lapsen etu ei ole yksiselitteinen käsite, vaan se saa konkreettisen sisällön vasta yksittäisessä tapauksessa.

Suomessa hallinto-oikeus käsittelee huostaanottoasiat ensimmäisenä asteena. Prosessit ovat perusteellisia ja usein pitkiä, mutta päätöksistä voi olla perustellusti eri mieltä. Korkein hallinto-oikeus on siten asiassa ensimmäinen, ja ainut, oikeusaste mihin päätöksestä voi valittaa, mistä syystä, huostaanottoasiat eivät myöskään ole valituslupajärjestelmän piirissä. Tämä tekee muutoksenhakuoikeudesta erityisen merkityksellisen.

Huostaanotto on rajuin toimenpide, jolla yhteiskunta puuttuu perhe-elämän suojaan. Siksi on välttämätöntä, että järjestelmä tarjoaa mahdollisuuden valittaa, vaikka menestymisen todennäköisyys olisi pieni. Luonnollisesti päätösten muuttumattomuus kertoo myös siitä, että hallinto-oikeuden päätökset ovat yleensä laadukkaita. Kuitenkaan ilman muutoksenhakumahdollisuutta mikään taho ei kontrolloisi päätösten laatua.

Asianajajan roolista

Huostaanottoprosessissa avustaja toimii päämiehensä, joka voi olla lapsen huoltaja tai lapsi itse, oikeuksien turvaajana. Tähän suhteeseen kuuluu ehdoton lojaalisuus, rehellisyys ja luottamuksellisuus päämiestä kohtaan.
Huostaanottoprosessit ovat niin monimutkaisia, että niissä ei käytännössä pärjää ilman asiantuntevaa oikeusavustajaa, joka tuntee lainsäädännön ja osaa arvioida lapsen etua asiassa. Käytännössä aina jonkun asianosaisen vastustaessa huostaanottoa, järjestetään asiassa myös suullinen käsittely hallinto-oikeudessa asianosaisten ja todistajien kuulemiseksi.

Valituksen tekemisestä päättää aina päämies, eikä koskaan avustaja. Asiantunteva asianajaja kertoo tietenkin aina realistisen arvionsa valituksen menestymisen mahdollisuuksista ja tämä on myös hänen ammattieettinen ja laillinen velvollisuutensa.

Valitusoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen on jatkumoa tälle prosessille. Kun asiantunteva avustaja tekee valituksen, varmistutaan myös siitä, että valitus on laadittu siten, että sen käsittely on korkeimmalle hallinto-oikeudelle mahdollisimman sujuvaa. Toisin olisi, mikäli valituksen laatisi maallikko itse.

Oikeusapupalkkiosta

Huostaanottoprosessin luonteen vuoksi on helppo ymmärtää, että usein prosessi kohdistuu vähävaraisiin vanhempiin ja lapsiin. Oikeusapujärjestelmä turvaa sen, että myös vähävaraisella henkilöllä on mahdollisuus käyttää asiantuntevaa oikeudellista apua, ja myös toisaalta sen, että tuomioistuimen on helpompi käsitellä asiaa, kun asianosaista neuvoo asiantunteva avustaja.

Koska huostaanotto on niin raju toimenpide, on myös varsin helppo ymmärtää, että sen kohteeksi joutunut haluaa täyden varmuuden siitä, että päätös on oikea, ja haluaa siten valittaa päätöksestä vielä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Ylen uutisessa ei ollut lainkaan selvitetty sitä, mikä osuus oikeusapupalkkiosta kohdistuu juuri huostaanottovalituksiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Kyseisiä asioita hoitavien asianajajien kokemukseen perustuen voidaan todeta, että korkein hallinto-oikeus korvaa oikeusapupalkkiona näissä asioissa avustajan työtä yleensä noin 2–4 tunnin osalta. Jos keskiarvoksi oletetaan 3 tuntia, olisi valtiolle koituva kustannus yhdestä valituksesta 360 euroa. Jos vuonna 2024 valituksia on ollut yhteensä hieman yli 200, ja oletetaan, että näistä vaikkapa 180 on hoidettu yksityisen avustajan hoitamalla oikeusavulla (uutisessahan ei ollut eroteltu sitä, mikä osuus on mahdollisesti julkisten oikeusavustajien tai luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien hoitamia asioita), olisi kokonaiskustannus valtiolle 64 800 euroa. Tässä ei ole edes huomioitu sitä, että usein pienipalkkaiset henkilöt saavat vain osittaista oikeusapua, eli esimerkiksi valtio korvaa vain puolet kuluista, ja puolet ja loppu jää avustajalle itselleen perittäväksi päämieheltä luottotappioriskillä, jolloin todellinen summa lienee tätäkin alhaisempi.

Tämä on täysin marginaalinen osuus oikeusapujärjestelmän kokonaiskustannuksista ja on täysin selvää, että yksikään asianajaja ei saa näistä valituksista kuin hyvin pienen osan kokonaislaskutuksestaan, eikä kysymys ole rahastamisesta.
Käytännössä asianajajat myös tekevät usein huomattavasti enemmän töitä valituksen eteen, mutta palkkioita usein leikataan, ja yleisesti hallintoasioissa asioiden hoitaminen oikeusavulla koetaan asianajajakunnassa eräänlaisena osittaisena pro bono -työnä. Jo nyt on nähtävissä ja vaarana se, että asiantuntevat asianajajat eivät halua ottaa oikeusapuasioita hallinto-oikeusasioissa hoidettavakseen palkkion pienuuden, omaksi luottotappioriskiksi jäävän päämiehen omavastuuosuuden ja palkkioiden ennakoimattomien leikkausten vuoksi. Tämä käy ilmi Suomen Asianajajien asianajajille tekemästä kyselystä 2025.

Yhteenvetona

Oikeusvaltiossa täytyy sietää sitä, että kaikki valitukset eivät menesty. Muutoin koko valitusjärjestelmä olisi turha. Oikeusvaltion kulmakiviä ovat riippumattomien tuomioistuinten ja viranomaisten lisäksi myös asiantunteva asianajajakunta, joka varmistaa sen, että oikeusturva toteutuu. Tästä muodostuvat kustannukset ovat yhtä lailla välttämättömiä kuin tuomioistuinten ja viranomaisten toiminnasta aiheutuvat kustannukset.

Huostaanottovalitukset korkeimpaan hallinto-oikeuteen eivät ole turhia. Ne ovat osa oikeusvaltiota, jossa jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ja saada päätöksensä arvioiduksi. Oikeusavun minimaaliset kustannukset ovat erittäin pieni hinta siitä, että yhteiskunta turvaa perusoikeudet, erityisesti silloin, kun kyse on lapsen tulevaisuudesta.

Lisätietoja: