Lausunto ehdotuksesta uudeksi valmiuslaiksi

Lausunto ehdotuksesta uudeksi valmiuslaiksi

Oikeusministeriölle

Dnro L2025-95

Lausuntopyyntönne: VN/5137/2022-OM-229, 17.12.2025
EHDOTUS UUDEKSI VALMIUSLAIKSI; TYÖRYHMÄN MIETINTÖ

Suomen Asianajajat kiittää mahdollisuudesta lausua ehdotuksesta uudeksi valmiuslaiksi ja erityisesti sitä koskevasta työryhmän mietinnöstä.

Yhtenä Suomen Asianajajien sääntömääräisenä tehtävänä on seurata oikeuskehitystä maassa ja lausuntoja antamalla sekä aloitteita tekemällä tarjota kokemuksensa yhteiskunnan käytettäväksi. Suomen Asianajajien oikeuspoliittisen työn lähtökohta on oikeusvaltion turvaaminen. Lausunnoissaan Suomen Asianajajat pyrkii painottamaan oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen, oikeusturvaan sekä oikeuden saavutettavuuteen, perus- ja ihmisoikeuksien sekä asianajajakunnan itsenäisyyden ja riippumattomuuden turvaamiseen liittyviä näkökulmia.

Pyydettynä lausuntona Suomen Asianajajat esittää seuraavaa.

Yleiset huomiot

Suomen Asianajajat viittaa 15.2.2024 antamaansa aikaisempaan lausuntoon valmiuslain varautumisvelvollisuutta koskevasta muistiosta sekä valmiuslain yleisistä kehittämistarpeista. Suomen Asianajajat pitää valmiuslain kokonaisuudistusta lähtökohtaisesti perusteltuna ja ajankohtaisena ottaen huomioon muuttuneen turvallisuusympäristön, hybridiuhkien lisääntymisen sekä poikkeusolojen moninaistumisen. Uudistuksen tavoitteena oleva perustuslain kanssa yhteensopiva, ajantasainen ja systemaattinen sääntelykokonaisuus on kannatettava.

Suomen Asianajajat korostaa kuitenkin, että valmiuslain keskeisenä tarkoituksena on myös oikeusjärjestyksen sekä perus- ja ihmisoikeuksien turvaaminen poikkeusoloissa. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti korostanut, että poikkeusolot eivät merkitse oikeusvaltion tai perusoikeussuojan syrjäytymistä, vaan päinvastoin korostavat niiden merkitystä. Poikkeusoloissakin perusoikeusjärjestelmä ja oikeusvaltioperiaate muodostavat sääntelyn tulkinnan ja soveltamisen lähtökohdan.

Oikeudenhoidon turvaamisesta poikkeusoloissa Suomella on suhteellisen tuoreita kokemuksia covid-19 -pandemian ajalta, jolloin varautuminen oli ilmeisen puutteellista ja siksi Suomen Asianajajat kantaa erityistä huolta oikeuslaitoksen ja oikeudenhoidon toimivuudesta. Tämä nostettiin esille jo aiemmin viitatussa muistossa ja siihen Suomen Asianajajien antamassa lausunnossa.

Oikeudenhoidon kokonaisuus, mukaan lukien riippumaton ja itsenäinen asianajajakunta, on tunnistettava ja turvattava osana yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja myös poikkeusoloissa. Työryhmän mietinnössä ja lakiehdotuksessa oikeudenhoidon toimivuus jää tältä osin edelleen hajanaiseksi ja implisiittiseksi ja tätä voidaan pitää vakavana uhkana koko oikeusjärjestelmän toimivuudelle poikkeusoloissa.

I OSA – Yleiset säännökset ja varautuminen

Valmiuslain tarkoitus ja oikeusvaltioperiaate

Suomen Asianajajat pitää erittäin tärkeänä, että valmiuslain tarkoitussäännöstä ja sen perusteluja tulkitaan ja täydennetään siten, että oikeusvaltioperiaatteen ja tehokkaan oikeussuojan turvaaminen on nimenomaisesti tunnistettu valmiuslain keskeiseksi tavoitteeksi.

Oikeusvaltioperiaate ei toteudu yksinomaan viranomaistoiminnan jatkuvuutena, vaan edellyttää myös sitä, että yksilöillä on tosiasiallinen mahdollisuus käyttää valtiovallasta riippumatonta ja itsenäistä oikeudellista avustajaa, erityisesti tilanteissa, joissa valtio käyttää poikkeuksellisia toimivaltuuksia ja puuttuu yksilön perusoikeuksiin.

Varautumisvelvollisuus (2 luku)

Suomen Asianajajat katsoo, että lakiehdotuksessa ehdotettu varautumisvelvollisuuden laajentaminen ja täsmentäminen on lähtökohtaisesti oikeansuuntainen. Perustuslakivaliokunnan käytännön valossa on kuitenkin ongelmallista, että oikeudenhoidon toimijoita koskeva varautumissääntely jää edelleen puutteelliseksi.

Perustuslakivaliokunta on korostanut, että oikeusturvajärjestelmän toimivuus on turvattava myös poikkeusoloissa. Tämä edellyttää ennakollista varautumista eikä voi perustua pelkästään poikkeusoloissa tehtäviin ad hoc ‑ratkaisuihin. Oikeusturvan tosiasiallinen saatavuus ei ole vain menettelyllinen kysymys, vaan edellyttää myös toimivia rakenteita ja riittäviä resursseja.

Erityisesti oikeuslaitosta, tuomioistuimia, syyttäjälaitosta sekä itsenäistä ja riippumatonta asianajajakuntaa ei ole järjestelmällisesti tarkasteltu osana varautumisvelvollisuuden organisatorista ja aineellista soveltamisalaa.

Suomen Asianajajat ei ole viranomainen, mutta se on lailla perustettu julkisoikeudellinen yhteisö, jolla on keskeinen rooli perustuslain 21 §:ssä turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja oikeussuojan toteutumisessa. Oikeudenhoidon toimivuus poikkeusoloissa ei perustuslakivaliokunnan käytännön mukaisesti voi jäädä vapaaehtoisen yhteistyön, epävirallisen koordinoinnin tai sopimusjärjestelyjen varaan.

Suomen Asianajajat katsoo siksi, että joko valmiuslakiin ja/tai asianajajista annettuun lakiin on lisättävä nimenomaiset säännökset, joilla tunnistetaan asianajajakunnan ja heitä myös poikkeusoloissa sääntelevän ja valvovan asianajajayhteisön asema osana oikeudenhoidon kokonaisuutta, ja turvataan asianajopalveluiden tosiasiallinen saatavuus poikkeusoloissa. Nyt tämä perustuu vapaaehtoisiin järjestelyihin ja sitä voidaan pitää vakavana puutteena.

II OSA – Poikkeusoloista päättäminen ja hallinnon erityisjärjestelyt

Poikkeusolojen toteaminen ja oikeusturva

Suomen Asianajajat korostaa, että poikkeusolojen toteamista ja lisätoimivaltuuksien käyttöönottoa koskevissa menettelyissä on kiinnitettävä erityistä huomiota oikeusturvan toteutumiseen ja oikeussuojakeinojen tosiasialliseen saatavuuteen.

Poikkeusoloissa viranomaisten päätöksenteko nopeutuu, yksilöihin kohdistuvat rajoitukset lisääntyvät, ja perusoikeuksiin puututaan tavallista laajemmin. Tämä lisää tarvetta riippumattomalle oikeudelliselle avulle ja toimivalle muutoksenhaulle, eikä vähennä sitä.

Perustuslakivaliokunta on koronapandemian aikana toistuvasti korostanut, että sääntelyn täsmällisyys, riittävät välttämättömyys‑ ja suhteellisuusarviot sekä eduskunnan tosiasialliset vaikutusmahdollisuudet ovat perustuslain 23 §:n soveltamisen hyväksyttävyyden edellytyksiä. Valiokunta on samalla kiinnittänyt huomiota siihen, että eduskunnan jälkikäteinen kontrolli ei saa jäädä muodolliseksi.

Suomen Asianajajat katsoo, että nämä perustuslakivaliokunnan havainnot korostavat tarvetta varmistaa myös riippumattoman oikeudellisen avustamisen saatavuus tilanteissa, joissa viranomaispäätöksiä tehdään nopeasti ja yksilöihin kohdistuvat rajoitukset ovat laajoja.

III OSA – Lisätoimivaltuudet

Lisätoimivaltuuksien vaikutukset oikeudenhoitoon

Suomen Asianajajat pitää ongelmallisena, että lakiehdotuksessa ei systemaattisesti arvioida lisätoimivaltuuksien vaikutuksia oikeudenhoidon kokonaisuuteen, vaikka useat toimivaltuudet, kuten liikkumisrajoitukset, työvelvollisuus, viestintää koskevat rajoitukset ja hallinnon erityisjärjestelyt, vaikuttavat suoraan asianajajien mahdollisuuksiin hoitaa toimeksiantoja, asiakkaiden oikeuteen käyttää avustajaa, sekä oikeudenkäyntien asianmukaiseen ja joutuisaan käsittelyyn.

Valitettavasti Suomella on erittäin huonot kokemukset edellisten sotien aikana ja niiden jälkeiseltä ajalta näiden oikeuksien toteutumisessa (ks. tarkemmin Markku Fredman: Oikeudenhoito ja asianajo poikkeusoloissa, Defensor Legis 1,5/2022, s. 323 – 333, ja Niko Jakobsson: Oikeudenhoidon turvaaminen poikkeusoloissa – miten varmistetaan jokaisen pääsy oikeuksiinsa, Defensor Legis 4,5/2023, s. 599–606).

Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti edellyttänyt, että perusoikeuksiin puuttuvien toimivaltuuksien aineelliset rajat ilmenevät laista, eivätkä jää asetustason sääntelyn varaan. Tämä täsmällisyys‑ ja ennakoitavuusvaatimus koskee myös sellaisia toimivaltuuksia, jotka tosiasiallisesti vaikuttavat oikeudenhoidon toimintaan, vaikka ne eivät kohdistuisi asianajajiin suoraan.

Suomen Asianajajat katsoo siksi, että jatkovalmistelussa on välttämätöntä arvioida nimenomaisesti, miten lisätoimivaltuuksien käyttöönotto vaikuttaa puolustusoikeuksiin, avustajan ja päämiehen välisen luottamuksellisen viestinnän suojaan, sekä oikeudenkäyntien toimivuuteen.

IV OSA – Muutoksenhaku ja oikeusturva

Muutoksenhaku poikkeusoloissa

Suomen Asianajajat painottaa, että perustuslakivaliokunnan käytännön mukaisesti pelkkä muodollinen muutoksenhakuoikeus ei ole riittävä, jos oikeussuojakeinojen käyttö estyy tosiasiallisesti esimerkiksi resurssipuutteiden, menettelyllisten esteiden tai oikeudellisen avun saatavuuden heikentymisen vuoksi.

Poikkeusoloissa, joissa viranomaisten toimivaltuudet laajenevat, oikeusturvan tarve ei vähene vaan kasvaa.

Yhteenveto ja jatkovalmistelua koskeva ehdotus

Suomen Asianajajat katsoo, että oikeudenhoito ja oikeusvaltioperiaate on tunnistettava selkeästi osaksi valmiuslain ydintarkoitusta. Asianajajakunnan asema ja rooli oikeudenhoidossa poikkeusoloissa edellyttävät nimenomaista sääntelyä.

Varautumisvelvollisuuden on ulotuttava myös oikeudenhoidon toimijoihin asianmukaisella ja oikeusvaltioperiaatetta kunnioittavalla tavalla. Lisätoimivaltuuksien vaikutukset puolustusoikeuksiin ja oikeudelliseen avustamiseen on arvioitava erikseen.

Suomen Asianajajat esittää, että jatkovalmistelussa harkitaan erillisen oikeudenhoitoa koskevan luvun lisäämistä valmiuslakiin tai vaihtoehtoisesti oikeudenhoitoa koskevien säännösten sisällyttämistä systemaattisesti lain eri osiin. Lisäksi on arvioitava sääntelytarvetta myös asianajajista annetun lain osalta.

Helsingissä 27. päivänä helmikuuta 2026

SUOMEN ASIANAJAJAT

Niko Jakobsson
Pääsihteeri

LAATI
Asianajaja Sonya Walkila, Helsinki
Pääsihteeri Niko Jakobsson, Suomen Asianajajat

Suomen Asianajajien lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 150 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu perus- ja ihmisoikeudet – asiantuntijaryhmässä.