Asianajajat ja oikeusvaltio

Asianajajat ja oikeusvaltio

Oikeusvaltiolla tarkoitetaan valtiota, jossa julkinen valta toimii lainsäädännön asettamissa rajoissa demokratiaa ja perusoikeuksia kunnioittaen ja jossa julkisen vallan käyttöä valvovat riippumattomat ja puolueettomat tuomioistuimet.

Suomi on oikeusvaltio. Meillä on tunnustetusti toki omat haasteemme esimerkiksi oikeudenkäyntien kestoon ja sen myötä access to justice -periaatteen käytännön toteutumiseen liittyen, mutta kokonaisuutena oikeusjärjestelmämme toimii verrattain hyvin ja kansalaisten luottamus viranomaistoiminnan laillisuuteen ja asianmukaisuuteen on korkealla tasolla.

Oikeuslaitoksen riippumattomuuden takeita selvitetään

Vallitsevaan asiaintilaan ei kuitenkaan ole syytä tuudittautua. Viime vuosien esimerkit useammastakin EU-valtiosta, erityisesti Puolasta ja Unkarista, osoittavat hyvin, mitä tapahtuu, kun vallanpitäjät voivat päättää esimerkiksi tuomioistuinten kokoonpanosta tai siitä, kuka saa edustaa asianosaisia oikeudenkäynnissä. Samalla tavalla Yhdysvalloissa presidentti Donald Trumpin hallinnon antamat tuoreet määräykset (Executive Orders) yksittäisten asianajotoimistojen toiminnan estämisestä tai rajoittamisesta ovat suora hyökkäys oikeusvaltiota kohtaan.

Suomen Asianajajat on aktiivisesti mukana oikeusministeriön vuonna 2023 asettaman Oikeuslaitostyöryhmän ja sen eri alatyöryhmien työssä. Yksi alatyöryhmistä, Oikeuslaitoksen riippumattomuuden perustuslailliset takeet, on saanut nimenomaiseksi tehtäväkseen selvittää ja arvioida vuoden 2026 loppuun mennessä, turvaako voimassa oleva perustuslakimme ja muu lainsäädäntö tuomioistuinlaitoksen riippumattomuuden sekä tehdä mahdolliset ehdotukset tämän toteuttavista lainsäädäntömuutoksista perusteluineen. Tehtävänannon mukaisesti alatyöryhmän tarkastelun tulee koskea tuomioistuinlaitoksen lisäksi myös Syyttäjälaitosta, Ulosottolaitosta, Rikosseuraamuslaitosta, asianajolaitosta ja oikeudenkäyntiavustajia.

Asianajajien asema tulisi tunnustaa perustuslaissa

Suomen Asianajajien vuosille 2025–2028 vahvistetun strategian yhtenä kärkihankkeena on saada itseään sääntelevän ja valvovan asianajajakunnan itsenäisyys ja riippumattomuus tunnustettua perustuslain tasolla. Tavoitteen voi nähdä oikeusvaltiotasoisena ilmauksena equality of arms -periaatteesta: oikeusvaltiossa ei voi olla niin, että yksi keskeinen oikeudenhoidon toimija jätetään perustuslaillisen suojan ulkopuolelle. Helsingin Sanomien laajassa oikeusvaltiota koskevassa artikkelissa (20.4.2025) saman asian tiivisti Suomen Asianajajien pääsihteeri Niko Jakobsson seuraavasti: ”On hullunkurista, että perustuslaissamme mainitaan tuomarit ja syyttäjät, muttei ketään, joka oikeusalamaista puolustaa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan jokaisella on kuitenkin oikeus puolustautua itse valitsemansa avustajan avustuksella.”

Itselläni oli mahdollisuus osallistua huhtikuun alussa Brysselissä järjestettyyn Euroopan neuvoston ja Euroopan Asianajajayhteisöjen neuvoston (CCBE) yhteiseen keskustelutilaisuuteen, jossa käsiteltiin hiljattain hyväksyttyä Euroopan neuvoston kansainvälistä sopimusta asianajajan ammatin suojelusta (The Council of Europe Convention for the Protection of the Profession of Lawyer). Tilaisuudessa puhunut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen presidentti Marko Bosnjak kuvasi konvention merkitystä toteamalla, että ”without access to lawyer, there cannot be access to justice”.

Kovin paljon selvemmin asianajajan merkitystä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaajana ei voi ilmaista. Vain huolehtimalla siitä, että kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus käyttää valtiovallasta riippumattoman sekä epäasiallisesta vaikuttamisesta ja häirinnästä vapaan asianajajan palveluksia, luottaen samalla asianajajien salassapitovelvollisuuden pitävyyteen, turvaamme oikeusvaltion.

Oikeusapupalkkion taso on oikeusturva- ja oikeusvaltiokysymys

Suomessa alkuvuonna yksi eniten puhuttaneista keskustelunaiheista oikeusvaltioteeman alla on ollut oikeusapupalkkion taso. Korkeimpien oikeuksien (KKO ja KHO) ristiriitaiset ratkaisut oikeusapupalkkion kohtuullisesta tasosta ja niitä seurannut uuden asetuksen antaminen ovat herättäneet vilkasta keskustelua erityisesti oikeusapujuttuja hoitavien kollegojen keskuudessa. Asian merkitys konkretisoitui itselleni toden teolla alkuvuoden maakuntakierroksella, kun sain tilaisuuden osallistua usean Suomen Asianajajien paikallisosaston vuosikokouksiin.

Aihe oli kaikissa kokouksissa agendan kärkipäässä ja viesti kentältä oli selvä: mikäli Suomessa halutaan taata laadukkaiden asianajopalveluiden tarjonta myös tulevina vuosina ja huolehtia siitä, että myös pääkaupunkiseudun ja kasvukeskusten ulkopuolelle löytyy asianajajia suurten ikäluokkien eläköityessä, oikeusapupalkkion kohtuullista tasoa tulisi tarkistaa edelleen ylöspäin. Muuten konkreettisena vaarana on se, että kaikille oikeusavun tarpeessa oleville ei kohta löydy mitat täyttäviä avustajia. Tämä, jos mikä, on oikeusturva- ja oikeusvaltiokysymys.