Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi ulkomaalaislain muuttamisesta

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi ulkomaalaislain muuttamisesta

Sisäministeriölle

Dnro L2026-89

Lausuntopyyntönne: VN/20723/2026, 17.9.2026
LAUSUNTO LUONNOKSESTA HALLITUKSEN ESITYKSEKSI ULKOMAALAISLAIN MUUTTAMISESTA

Suomen Asianajajat kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi ulkomaalaislain muuttamisesta.

Yhtenä Suomen Asianajajien sääntömääräisenä tehtävänä on seurata oikeuskehitystä maassa ja lausuntoja antamalla sekä aloitteita tekemällä tarjota kokemuksensa yhteiskunnan käytettäväksi. Suomen Asianajajien oikeuspoliittisen työn lähtökohta on oikeusvaltion turvaaminen. Lausunnoissaan Suomen Asianajajat pyrkii painottamaan oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen, oikeusturvaan sekä oikeuden saavutettavuuteen, perus- ja ihmisoikeuksien sekä asianajajakunnan itsenäisyyden ja riippumattomuuden turvaamiseen liittyviä näkökulmia.

Pyydettynä lausuntona Suomen Asianajajat esittää seuraavaa.

Suomen Asianajajat katsoo, että hallituskaudella toteutetut lukuisat ulkomaalaislainsäädännön muutokset muodostavat yhdessä velvoittavan EU-sääntelyn kanssa vaikeasti hallittavan kokonaisuuden. Muutosten yhteisvaikutusten hahmottaminen on haastavaa, mikä heikentää sääntelyn ja sen soveltamisen ennakoitavuutta. Vaarana on, että sääntelyn päällekkäisyyksistä ja yhteensovittamisen puutteista aiheutuu ennakoimattomia vaikutuksia, joita joudutaan myöhemmin korjaamaan lainsäädännöllä.

Suomen Asianajajat pitää esityksen vaikutusarviointia puutteellisena erityisesti suhteessa viimeaikaisten ja samanaikaisten muutosten yhteisvaikutuksiin. Muutosten perus- ja ihmisoikeusulottuvuuden vuoksi on välttämätöntä arvioida kokonaisuutena niiden vaikutukset henkilökohtaiseen vapauteen, oikeusturvaan ja oikeussuojakeinojen tosiasialliseen saatavuuteen.

Säilöönoton perusteet

Suomen Asianajajat pitää tärkeänä kansallisen lainsäädännön yhteensovittamista unionin sääntelyn kanssa. Ehdotukseen sisältyy kuitenkin henkilökohtaiseen vapauteen ja oikeusturvaan vaikuttavia muutoksia, joita ei tule käsitellä pelkkinä teknisinä täsmennyksinä. Esityksessä tulee erottaa selkeästi unionin oikeuden edellyttämät muutokset kansallisen liikkumavaran käyttämisestä sekä arvioida jälkimmäisten tarpeellisuutta ja oikeasuhtaisuutta.

Siltä osin, kun esityksessä käytetään kansallista liikkumavaraa, Suomen asianajat pitää selvänä, että liikkumavaran käyttö tulee perustella myös muutoin kuin hallitusohjelman tavoitteisiin viittaamalla. Tältä osin viitataan myös Oikeuskanslerinviraston asiasta lausumaan.

Esityksessä todetaan, että säilöön otetut ulkomaalaiset, joilla ei ole aikaisempaa kansainvälisen suojelun hakemisen taustaa, jättävät usein turvapaikkahakemuksen palautusvaiheessa estääkseen palautuksen täytäntöönpanon. Esityksessä ei kuitenkaan esitetä tämän toimintatavan yleisyyttä tai hakemusten tarkoitusta koskevaa tilastollista selvitystä tai tarkempaa analyysia. Suomen Asianajajat pitää tarpeellisena täydentää esityksen tietopohjaa, jotta säilöönottoperusteen laajentamisen tarvetta voidaan arvioida.

Suojeluhakemuksen tekemiseen liittyvä säilöönottoperuste edellyttää myös täsmentämistä ainakin esitykseen kirjattuna. Ehdotettu 121 §:n 2 momentin 4 kohta laajentaisi perusteen koskemaan ensimmäistä kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta, jos hakemus tehdään vain palauttamisen viivyttämiseksi tai estämiseksi ja henkilöllä on ollut aikaisemmin mahdollisuus päästä suojelumenettelyyn. Suomen Asianajajat katsoo, ettei erityisesti ensimmäisen turvapaikkahakemuksen tekeminen säilöönoton aikana tai palauttamisen lähestyessä voi sellaisenaan osoittaa väärinkäyttötarkoitusta, vaan on pikemminkin luonnollinen tilanne, jos henkilö, joka ei koskaan ole ollut turvapaikkamenettelyssä, on palautusriskissä, ja haluaa saattaa tätä kautta tilanteensa arvioitavaksi kokiessaan olevansa vaarassa kansalaisuusvaltiossaan.

Perusteluissa tulisi vähintäänkin täsmentää lainsäätäjän tarkoitusta siitä, millä perustein ja tasolla säilöönottoasiassa käräjäoikeuden tulee arvioida hakemuksen perusteita arvioitaessa, onko hakemus tehty vain viivyttämistarkoituksessa. Tällä hetkellä arviointi on myöhempien hakemuksia perusteita käytettäessä käytännössä vain aikaperusteista, eikä substanssiin kiinnitetä huomiota. Ehdotetun sanamuodon mukaan on selvää, että säilöönotto on perusteltua tällä perusteella vain tilanteessa, jossa kv-suojelua koskeva hakemus on jätetty vain viivyttääkseen palauttamispäätöksen täytäntöönpanoa tai estääkseen sen täytäntöönpano. Siten minkä tahansa muun motiivin, vaikka yhdessäkin mahdollisen viivytysmotiivin kanssa, tulisi estää säilöönotto tällä perusteella.

Ehdotetun 121 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan säilöönotto olisi mahdollista rikoksen tai rikosepäilyn perusteella, jos se on tarpeen maastapoistamispäätöksen valmistelun tai täytäntöönpanon turvaamiseksi. Momenttia sovellettaisiin kuitenkin vain muihin kuin paluuasetustilanteisiin. Toisaalta kohtaa ei voida soveltaa vastaanottodirektiivinalaisiin tilanteisiin, koska noissa tilanteissa ei ole kysymys maastapoistamispäätöksen valmistelusta tai täytäntöönpanon turvaamisesta. Ylipäätään tilanteen selventämiseksi olisi valmisteluaineistossa syytä yksiselitteisesti todeta, että paluudirektiivin alaisissa tilanteissa tätä niin sanottua rikosperustetta voidaan soveltaa vain siten, kuten paluuasetuksen 13 artiklan 1 b kohdassa säädetään ja toisaalta täsmentää sitä, missä tilanteissa tätä perustetta voidaan ylipäätään soveltaa.  

Muutoksenhaku

Suomen Asianajajat ei kannata ehdotettua 190 §:n muutosta, jolla oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 14 luvun soveltaminen suljettaisiin kokonaan pois pääsyn epäämistä koskevassa muutoksenhaussa. Sen, onko kysymys kussakin yksittäistapauksessa ehdottomasta oikeudesta olla jäämättä Euroopan Unionin alueelle, on hallinto-oikeuden arvioitava, kun se käsittelee asiaa. Käytännössä oikeus käsittelee vaatimuksen täytäntöönpanosta erittäin nopeasti, joka muutamassa tunnissa virka-aikana. jolloin käytännön odotusaika ei muodostu kohtuuttomaksi.

Esityksessä mainitaan täytäntöönpanokieltovaatimuksia sisältäviä valituksia tehtävän vuosittain joitakin kymmeniä, mutta siinä ei esitetä tarkempaa selvitystä ongelmallisten tilanteiden yleisyydestä, odotusajoista tai annettujen väliaikaisten määräysten perusteista. Suomen Asianajajat katsoo, ettei näin merkittävää oikeussuojan rajoitusta ole perusteltu riittävällä tietopohjalla. Mahdollisia käsittelyyn ja henkilön sijoittamiseen liittyviä ongelmia tulee ratkaista menettelyjä ja käytännön järjestelyjä kehittämällä, ei poistamalla tuomioistuimen toimivaltaa.

Edelleen, kun otetaan huomioon ehdoton palautuskielto, jonka arviointi ei ole riippuvainen turvapaikkahakemuksesta, on välttämätöntä, että oikeudella on mahdollisuus arvioida asia tehokkaasti ennen henkilön maasta poistamista, jotta viranomaisen arvio asiasta voidaan riitauttaa.

Suomen Asianajajat ehdottaa, että tältä osin muutoksenhakuoikeutta ei rajata ja uudistus jätetään toteuttamatta. Jos toimivaltaa kuitenkin rajataan, lakiin tulee sisällyttää nimenomainen poikkeus, joka säilyttää tuomioistuimen mahdollisuuden kieltää tai keskeyttää täytäntöönpano palautuskiellon noudattamisen varmistamiseksi tai muun vakavan ja peruuttamattoman perus- tai ihmisoikeuden loukkauksen ehkäisemiseksi.

Helsingissä 16. päivänä lokakuuta 2026

SUOMEN ASIANAJAJAT

Niko Jakobsson
Pääsihteeri

LAATI
Asianajaja Matti Rautakorpi, Helsinki
Asianajaja Ulla Riekki, Oulu

Suomen Asianajajien lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 150 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu hallinto-oikeuden asiantuntijaryhmässä.