Lausunto HE-luonnoksesta eduskunnalle koskien työoikeudellisten saatavien vanhentumis- ja kanneaikoja

Lausunto HE-luonnoksesta eduskunnalle koskien työoikeudellisten saatavien vanhentumis- ja kanneaikoja

Työ- ja elinkeinoministeriölle

Dnro L2026-81

Lausuntopyyntönne: VN/1045/2025, 6.7.2026
LAUSUNTO LUONNOKSESTA HALLITUKSEN ESITYKSEKSI EDUSKUNNALLE KOSKIEN TYÖOIKEUDELLISTEN SAATAVIEN VANHENTUMIS- JA KANNEAIKOJA

Suomen Asianajajat kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle koskien työoikeudellisten saatavien vanhentumis- ja kanneaikoja.

Yhtenä Suomen Asianajajien sääntömääräisenä tehtävänä on seurata oikeuskehitystä maassa ja lausuntoja antamalla sekä aloitteita tekemällä tarjota kokemuksensa yhteiskunnan käytettäväksi. Suomen Asianajajien oikeuspoliittisen työn lähtökohta on oikeusvaltion turvaaminen. Lausunnoissaan Suomen Asianajajat pyrkii painottamaan oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen, oikeusturvaan sekä oikeuden saavutettavuuteen, perus- ja ihmisoikeuksien sekä asianajajakunnan itsenäisyyden ja riippumattomuuden turvaamiseen liittyviä näkökulmia.

Pyydettynä lausuntona Suomen Asianajajat esittää seuraavaa.

Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi työsopimuslain, työaikalain ja vuosilomalain mukaisia työoikeudellisten saatavien vanhentumis- ja kanneaikoja. Keskeisimpänä muutoksena työsuhteen kestäessä sovellettaisiin jatkossa kaikkiin näihin lakeihin perustuviin saataviin kolmen vuoden katkaistavissa olevaa vanhentumisaikaa, joka laskettaisiin sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana saatava on erääntynyt, ja joka voitaisiin katkaista vapaamuotoisesti esimerkiksi muistuttamalla työnantajaa saatavasta. Tämä korvaisi työaikalain ja vuosilomalain nykyisen kahden vuoden kanneajan, joka on voitu katkaista vain nostamalla kanne, ja toisaalta lyhentäisi työsopimuslain nykyisen viiden vuoden vanhentumisajan kolmeen vuoteen. Saman aikaa saatava raukeaisi työsuhteen kestäessä joka tapauksessa viimeistään kymmenen vuoden kuluttua erääntymisestä, jollei kannetta olisi tätä ennen nostettu. Työsuhteen päätyttyä sovellettaisiin edelleen lähtökohtaisesti kahden vuoden kanneaikaa, paitsi ilmeisen tulkinnanvaraiseen työehtosopimusmääräykseen perustuvien saatavien osalta, joita koskisi kolmen vuoden kanneaika. Lisäksi ehdotetaan selvennettäväksi, että työehtosopimukseen tai työsopimukseen perustuvan saatavan vanhentuminen määräytyisi aina työsopimuslain mukaan riippumatta sen liitännäisyydestä työaikalakiin tai vuosilomalakiin, sekä säädettäväksi valtion virkamiesten lisäksi myös kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijoiden vastaavista määräajoista erikseen. Muutosten taustalla on korkeimman oikeuden ja työtuomioistuimen toisistaan eriytynyt oikeuskäytäntö sen suhteen, minkä lain mukaan työ- ja virkaehtosopimuksiin perustuvat, työaikaan tai vuosilomaan liittyvät saatavat vanhenevat.

Yleiset huomiot

Hallituksen esitysluonnoksen mukaan korkein oikeus ja työtuomioistuin ovat tulkinneet työaikalain ja vuosilomalain kanneaikaa koskevia säännöksiä toisistaan poikkeavalla tavalla. Siinä missä työtuomioistuin on katsonut, että työaikalain 40 §:ssä säädetyt kanneajat koskevat vain kyseisessä laissa säädettyjen korvausten raukeamista, koskee kyseinen säännös korkeimman oikeuden mukaan kaikkia työaikalain työ- ja lepoaikasääntelyyn pohjautuvia työaikasidonnaisia korvauksia. Koska työtuomioistuimen tulkinnan mukaan työ- ja virkaehtosopimuksiin perustuviin saataviin sovelletaan työsopimuslain vanhentumissäännöksiä, ovat työtuomioistuimen ja yleisten tuomioistuinten tulkinnat näin ollen eriytyneet.

Suomen Asianajajat katsoo, että työsopimuslain, työaikalain ja vuosilomalain vanhentumis- ja kanneaikoja koskevan sääntelyn selkeyttäminen ja yhdenmukaistaminen on voimassa olevaan oikeustilaan liittyvän oikeudellisen epävarmuuden poistamiseksi perusteltua.

Ehdotus työoikeudellisten saatavien vanhentumis- ja kanneaikojen yhdenmukaistamiseksi

Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan työoikeudellisten saatavien vanhentumis- ja kanneaikojen yhdenmukaistamista siten, että työsuhteen kestäessä sovellettaisiin pääsääntöisesti kolmen vuoden vanhentumisaikaa ja sen päättyessä kahden vuoden kanneaikaa. Suomen Asianajajat pitää muutosta perusteltuna, sillä se mahdollistaisi nykyistä useammin eri työsuhdesaataviin liittyvien riitojen ratkaisemisen samanaikaisesti. Kolmen vuoden vanhentumisaika vastaisi myös vanhentumislain mukaista yleistä vanhentumisaikaa sen alkamisajankohdan laskentatapaa lukuun ottamatta. Työoikeudellisten saatavien vanhentumisajan alkamisajankohdan sitominen kalenterivuoden päättymiseen tarkan eräpäivän sijaan myös yksinkertaistaisi saatavien voimassaolon laskemista. Toisaalta Suomen Asianajajat huomauttaa, että kalenterivuoteen sidottu laskentatapa voi yksittäistapauksissa johtaa siihen, että tosiasiallinen vanhentumisaika venyy lähes neljäksi vuodeksi riippuen siitä, minä ajankohtana kalenterivuoden aikana saatava on erääntynyt. Tämä ei kuitenkaan Suomen Asianajajien näkemyksen mukaan anna aihetta luopua ehdotetusta laskentatavasta, koska yksinkertaisuudesta saatava hyöty on merkittävämpi kuin vaihtelusta aiheutuva epätarkkuus.

Esitysluonnoksessa vanhentumisaikojen lyhentämistä on perusteltu tiedonvälityksen parantumisella ja tiedonhankinnan nopeutumisella. Lisäksi siinä on esitetty lyhyempien vanhentumisaikojen edistävän myös riitojen nopeampaa selvittämistä, koska tarvittavan näytön hankkiminen on tällöin helpompaa. Suomen Asianajajat pitää kyseisiä perusteluja sellaisinaan varsin yleisluonteisina.

Esitysluonnoksessa ehdotetaan, että saatava raukeaisi työsuhteen kestäessä viimeistään 10 vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana saatava on erääntynyt, jollei kannetta ole tätä ennen nostettu. Suomen Asianajajat toteaa, että vaikka tämä aika on huomattavasti lyhyempi kuin vanhentumislain mukainen vastaava määräaika, saatavan syntymisestä kuluneen ajan lyhyys helpottaa toisaalta asiaan liittyvän todistelun esittämistä. Suomen Asianajajat katsookin tämän osaltaan ehkäisevän työoikeudellisiin saataviin liittyvien erimielisyyksien kohtuutonta pitkittymistä.

Esitysluonnoksessa työaikalain ja vuosilomalain nykyinen kahden vuoden kanneaika muuttuisi katkaistavissa olevaksi vanhentumisajaksi, minkä johdosta saatava voisi työsuhteen kestäessä pysyä voimassa aina ehdotettuun 10 vuoden lopulliseen vanhentumisaikaan saakka. Suomen Asianajajat toteaa, että muutos työntekijöiden näkökulmasta pienentää perusteettomien oikeudenmenetysten riskiä ja toisaalta merkitsee työnantajien näkökulmasta taloudellisen ja hallinnollisen riskin pidentymistä.

Esitysluonnoksessa ehdotetaan työvuoroluettelon, työaikakirjanpidon ja vuosilomakirjanpidon säilytysajan pidentämistä vastaamaan uutta kolmen vuoden vanhentumisaikaa tai työsuhteen päätyttyä sovellettavan kanneajan päättymistä. Suomen Asianajajat toteaa, että kyse on säädetystä vähimmäisajasta ilman määriteltyä enimmäisaikaa, mikä voi käytännössä johtaa siihen, että työnantajan on syytä säilyttää aineistoa käytännössä koko 10 vuoden lopullisen vanhentumisajan verran varautuakseen mahdollisiin vaatimuksiin.

Esitysluonnoksessa ehdotetaan työaikalakiin ja vuosilomalakiin selventävää säännöstä, jonka mukaan työehtosopimukseen ja työsopimukseen perustuvan saatavan vanhentumiseen sovellettaisiin työsopimuslain 13 luvun 9 §:ää riippumatta saatavan liitännäisyydestä työaika- tai vuosilomalakiin. Suomen Asianajajat pitää tätä toivottavana muutoksena, joka selkeyttäisi nykyistä oikeustilaa. Suomen Asianajajat kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, ettei ehdotus poista täysin sitä rajanveto-ongelmaa, joka on ollut korkeimman oikeuden ja työtuomioistuimen eriytyneiden tulkintojen taustalla. Esitysluonnoksen mukaan saatavan vanhentumis- tai kanneaika määräytyy jatkossakin osin sen perusteella, onko saatava suoraan lakiin perustuva vai työehtosopimukseen perustuva, ja esitysluonnos itse toteaa, ettei jakolinja sopimusperusteisen ja lakiperusteisen saatavan välillä ole täysin selkeä, koska työehtosopimus voi myös vain toistaa lain sisällön.

Suomen Asianajajat pitää perusteltuna myös sitä, että ilmeisen tulkinnanvaraiseen työehtosopimusmääräykseen perustuvan saatavan osalta työsuhteen päätyttyä sovellettaisiin kolmen vuoden kanneaikaa kahden vuoden sijasta, sekä sitä, että kyseessä olisi jatkossa kanneaika eikä vanhentumisaika. Tämä vastaa nykyistä oikeuskäytäntöä ja ottaa asianmukaisesti huomioon työtuomioistuinmenettelyyn kuuluvan neuvotteluvelvollisuuden, joka voi tosiasiallisesti lyhentää käytettävissä olevaa aikaa kanteen nostamiseen. Suomen Asianajajat kuitenkin huomauttaa, että esitysluonnos ei sisällä täsmennystä itse ilmeisen tulkinnanvaraisuuden käsitteeseen, joka on käytännössä aiheuttanut tulkintaongelmia. Pelkkä kanneajan pidentäminen ei poista tätä epäselvyyttä, vaan ainoastaan antaa enemmän aikaa sen ratkaisemiseen.

Suomen Asianajajat huomauttaa, että saatavaan sovellettava vanhentumis- ja kanneaika määräytyy sen luonteen perusteella eikä sen perusteella, vaaditaanko kyseistä saatavaa esimerkiksi palkkana, vahingonkorvauksena vai perusteettoman edun palautuksena.

Esitysluonnoksen vanhentumis- ja kanneajat koskevat myös työnantajan saatavia työntekijältä. Ehdotettu lakiteksti on kuitenkin kirjoitettu korostetusti työntekijän työnantajalta olevien saatavien näkökulmasta. Sen, että kyseiset vanhentumis- ja kanneajat koskevat myös työnantajan lakiin ja työsopimukseen perustuvia saatavia työntekijältä, olisi hyvä käydä selvemmin ilmi lakitekstistä.

Lisäksi Suomen Asianajajat huomauttaa, että työsopimuslain, työaikalain ja vuosilomalain vanhentumis- ja kanneaikoja koskevan sääntelyn selkeyttämisen jälkeenkin työlainsäädäntöön jää jäljellä näistä poikkeavia vanhentumisaikoja muille työsuhteeseen liittyville saataville.

Virkasuhteisiin sovellettava vanhentumis- ja kanneaika

Esitysluonnoksessa ehdotetaan, että työaikalakiin ja vuosilomalakiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijoiden kyseisiin lakeihin ja virkaehtosopimuksen työaikamääräyksiin perustuvien saatavien vanhentumis- ja kanneaika määräytyisi viranhaltijalain mukaan. Koska valtion virkamieslain soveltamisalaan kuuluvia virkamiehiä koskee työaikalaissa jo vastaava sääntely, Suomen Asianajajat katsoo lisäyksen selkeyttävän viranhaltijoiden saatavien vanhentumis- ja kanneaikojen määräytymistä.

Vanhentumisen katkaiseminen

Esitysluonnoksen mukaan vanhentumisen katkaisemiseksi riittäisi, että työntekijä yksilöi vaateensa samalla tarkkuudella kuin vapaamuotoisessa vanhentumisen katkaisussa yleisesti edellytetään, eikä korotettua yksilöintivaatimusta asetettaisi. Suomen Asianajajat pitää tätä perusteltuna ja oikeustilaa selventävänä.

Siirtymäsäännökset

Työsopimuslaissa muutettavaksi ehdotettuja säännöksiä esitetään esitysluonnoksessa sovellettavaksi myös ennen niiden voimaantuloa erääntyneisiin saataviin. Luonnoksen mukaan tällaisia saatavia koskisi kuitenkin vuoden siirtymäaika. Suomen Asianajajat pitää kyseistä siirtymäsäännöstä tärkeänä, jotta lakimuutoksen voimaantulo ei johtaisi sitä ennen erääntyneiden saatavien yllättävään vanhentumiseen. Suomen Asianajajat katsoo, että yhden vuoden siirtymäaika saattaa käytännössä osoittautua niukaksi, kun otetaan huomioon, että sama siirtymäaika koskee sekä tavanomaisia palkkasaatavia että ilmeisen tulkinnanvaraisia työehtosopimusmääräyksiä.

Muut mahdolliset huomiot

Ei lausuttavaa.

Helsingissä 21. päivänä syyskuuta 2026

SUOMEN ASIANAJAJAT

Niko Jakobsson
Pääsihteeri

LAATI
Asianajaja Jani Syrjänen, Espoo

Suomen Asianajajien lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 150 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu työoikeuden asiantuntijaryhmässä.