Lausunto työryhmän mietinnöstä Osakeyhtiölain ja osuuskuntalain muuttaminen

Lausunto työryhmän mietinnöstä Osakeyhtiölain ja osuuskuntalain muuttaminen

Oikeusministeriölle

Dnro L2025-63

Lausuntopyyntönne: VN/25641/2023, 25.8.2025
TYÖRYHMÄN MIETINTÖ OSAKEYHTIÖLAIN JA OSUUSKUNTALAIN MUUTTAMINEN

Suomen Asianajajat kiittää mahdollisuudesta lausua työryhmän mietinnöstä Osakeyhtiölain ja osuuskuntalain muuttaminen.

Yhtenä Suomen Asianajajien sääntömääräisenä tehtävänä on seurata oikeuskehitystä maassa ja lausuntoja antamalla sekä aloitteita tekemällä tarjota kokemuksensa yhteiskunnan käytettäväksi. Suomen Asianajajien oikeuspoliittisen työn lähtökohta on oikeusvaltion turvaaminen. Lausunnoissaan Suomen Asianajajat pyrkii painottamaan oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen, oikeusturvaan sekä oikeuden saavutettavuuteen, perus- ja ihmisoikeuksien sekä asianajajakunnan itsenäisyyden ja riippumattomuuden turvaamiseen liittyviä näkökulmia.

Pyydettynä lausuntona Suomen Asianajajat esittää seuraavaa.

YLEISTÄ

1 Lausuntonne yleisesti esityksestä

Suomen Asianajajat pitää mietinnössä esitettyjä osakeyhtiölain (OYL) ja osuuskuntalain (OskL) muutosehdotuksia suurimmaksi osaksi oikeansuuntaisina ja toteuttamiskelpoisina. Mietinnössä on kuitenkin jätetty esittämättä lukuisia mietintöä edeltäneissä selvityksissä esiin nostettuja parannuksia taikka tiedossa olevien ongelmien tai virheiden korjauksia. Lisäksi mietinnössä ei ole juurikaan paneuduttu laajempaa pohdintaa edellyttäviin kysymyksiin, kuten tarpeeseen säädellä nykyistä yksityiskohtaisemmin keskinäisten osakeyhtiöiden toimintaa.

Suomen Asianajajat pitää tärkeänä, että jatkovalmistelussa kiinnitettäisiin mahdollisuuksien mukaan huomiota tällaisten mietinnössä käsittelemättä jääneiden asioiden sisällyttämiseen lopulliseen hallituksen esitykseen. Suomen Asianajajat käsittelee tässä viitattuja esittämättä jääneitä muutosehdotuksia tarkemmin lausunnossaan.

2 Lausuntonne vaikutusten arvioinnista

Yhteisölainsäädännön muutosten vaikutusten yksityiskohtainen arvioiminen on usein vaikeaa etenkin, kun kyseessä on lainsäädännössä olevien lukuisten virheiden tai ongelmien korjaaminen, koska harvalla yksittäisellä lainmuutoksella on merkittävää välitöntä vaikutusta. Sen sijaan yhteisölainsäädäntökokonaisuuden toimiminen muodostaa perustan toimivalle yritystoiminnalle ja siten lainsäädännön tehostaminen on perusteltua myös silloin, kun konkreettisten vaikutusarvioiden tekeminen on vaikeaa.

OSAKEYHTIÖLAIN JA OSUUSKUNTALAIN ERÄITÄ YLEISIÄ PERIAATTEITA SEKÄ MÄÄRITELMIÄ

3 (OYLE 1:3 § ja OKLE 1:3 §) Mietinnössä ehdotetaan mainittavaksi pääomaa ja sen pysyvyyttä koskevassa säännöksessä myös, että varoja voidaan käyttää vain osakeyhtiölaissa tai osuuskuntalaissa säädetyllä tavalla.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Säännöksen käytännön merkitys lienee vähäinen, koska sen ei ole tarkoituskaan muuttaa OYL:n tulkintaa. Keskeistä yhtiön varojen käytön sääntelyssä on OYL 13:1.3:n laittoman varojenjaon kielto, joka kytkee muun kuin nimenomaisesti sallittujen varojenjakotapojen muodossa tapahtuvan varojen käytön liiketaloudellisen perusteen edellytykseen. Varojen käyttöön vaikuttavat myös muun muassa OYL 1:5:n mukainen toiminnan tarkoitus, OYL 1:7:n mukainen yhdenvertaisuusperiaate, OYL:n 1:8:n mukainen velvoite edistää yhtiön etua sekä yhtiön yhtiöjärjestyksen mukainen toimiala. Ongelma yleisluontoisessa viittauksessa on se, että varojen käyttöä koskeva OYL:n sääntely suojaa eri intressitahoja; esimerkiksi laittoman varojenjaon kielto ensisijaisesti velkojia, mutta myös osakkeenomistajia ja yhdenvertaisuusperiaate osakkeenomistajia. Viittaus ei siten välttämättä auta yhtiöjuridiikkaan perehtymätöntä pienyrittäjää ymmärtämään asiaa. Yksityiskohtaisten pykäläviittausten lisääminen OYLE 1:3:een lisäisi toisaalta lain kasuistisuutta.

Lain systematiikan osalta on syytä pitää mielessä se, että OYL 1 luvun säännökset on tarkoitettu yleisiksi periaatteiksi, ja siten viittaus varojen käyttöön muodostuu myös osaksi omaa pääomaa koskevaa yleistä periaatetta, millä saattaa lopulta olla merkitystä lain tulkinnassa, vaikka sitä ei muutoksella tavoitella.

Näistä havainnoista huolimatta Suomen Asianajajat ei vastusta muutosta, koska mahdollisista puutteista huolimatta on vaikea nähdä, että lisäys aiheuttaisi mitään haittaakaan.

4 (OYLE 1:11 ja 12 §) Mietinnössä ehdotetaan säilytettäväksi muun kuin pörssiyhtiön sekä pörssiyhtiön lähipiiriä koskevat määritelmät. Mietinnössä ehdotetaan poistettavaksi laista informatiiviset säännökset siitä, missä tilanteissa määritelmiä on käytettävä, sekä selkeytettäväksi pörssiyhtiön lähipiirin määritelmää monin eri tavoin. Ehdotukset eivät liity osuuskuntia koskevaan kansalliseen lähipiirin määritelmään.

Muu ehdotus, mikä?

Perustelut:

Suomen Asianajajat esittää, että lähipiirimääritelmien uudistamistarvetta arvioitaisiin vielä uudelleen jatkovalmistelussa. Ratkaisu, jossa OYL:iin jätetään kaksi eri lähipiirimääritelmää, joita ei edes sovellettaisi kaikilta osin samoin kriteerein kuin kirjanpitolainsäädännön mukaisia lähipiirimääritelmiä, on epätyydyttävä ja sisältää merkittävän riskin virheellisistä soveltamiskäytännöistä. Esitetyt muutokset eivät korjaa nykyisessä lähipiirisääntelyssä havaittuja ongelmia muutoin kuin pyrkimällä osittain selkeyttämään vain yrityksiä silmällä pitäen laaditun IAS 24 -standardin soveltumista luonnollisiin henkilöihin, kuten hallituksen jäseniin. Myös tältä osin esitys on puutteellinen.

Esitys ei myöskään korjaa sitä havaittua ongelmaa, että nykyinen OYL 1:11 on vastoin lain esitöissä esitettyä osittain laajempi kuin OYL 1:12 ainakin siltä osin, että OYL 1:11:n mukaan yhtiöt, joilla on yhteinen hallituksen jäsen ovat aina toistensa lähipiiriä, kun OYL 1:12 / IAS 24 mukaan lähipiirisuhde syntyy vain, jos yhtiössä määräysvaltaa käyttävä henkilö tai hänen perheenjäsenensä on toisen yhtiön hallituksen jäsen tai muu johtohenkilö. Tämä puute olisi helppo korjata muutamalla OYLE 1:11 vastaamaan tältä osin IAS 24 -standardissa esitettyä.

Asiassa on syytä huomata, että jo voimassa olevan kirjanpitoasetuksen (1339/1997, joka on eri asia kuin mietinnössä viitattu pien- ja mikroyrityksen tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista annettu valtioneuvoston asetus 1753/2015, jäljempänä PMA) 2:7 b:n mukaan kirjanpitovelvollisen on esitettävä liitetietona tiedot lähipiiriliiketoimista. Kirjanpitoasetuksen 2:7 b:n lähipiiri määräytyy, siis myös yhtiössä, joka ei laadi IFRS-tilinpäätöstä, kansainvälisten tilinpäätösstandardien, eli IAS 24 -standardin mukaisesti. Siten myös muiden kuin pörssiyhtiöiden tai IFRS-tilinpäätöksen muuten laativien kirjanpitovelvollisten on yleensä identifioitava IAS 24 -standardin mukainen lähipiiri tilinpäätöksen laatimista varten.

Ainoastaan kirjanpitolaissa määriteltyjen pien- ja mikroyritysten ei tule esittää kirjanpitoasetuksen mukaisia liitetietoja eikä siten IAS 24 -lähipiirin mukaisia lähipiiriliiketoimia. Pien- ja mikroyritysten tulee sen sijaan esittää PMA:n mukaan tietoja muun muassa liiketoimista PMA 3:10:ssä määriteltyjen intressitahojen kanssa.

Kirjanpitosääntelyn kanssa yhdenmukaista voisi esimerkiksi olla sääntely, jossa kirjanpitolain mukaan pienyritystä suuremmat yritykset soveltaisivat myös OYL:ää sovellettaessa IAS 24 -lähipiirimääritelmää. Pien- ja mikroyrityksissä lähipiirimääritelmän voisi säätää vastaamaan PMA 3:10:n mukaista intressitahojen määritelmää antaen näille nykyiseen tapaan mahdollisuus soveltaa IAS 24 -lähipiirimääritelmää vapaaehtoisesti.

Jos PMA 3:10:n intressitahojen määritelmää pidetään liian suppeana, Suomen Asianajajien mukaan selkein ratkaisu voisi olla laajentaa PMA 3:10:n määritelmää esimerkiksi kattamaan yhtiössä määräysvaltaa käyttävän luonnollisen henkilön (ja hänen lähisukulaisensa/intressitahonsa). Nykymuodossaan PMA:n mukaan pienyrityksen ei tarvitse kertoa lähipiiriliiketoimistaan luonnollisen henkilöomistajansa kanssa, mitä voidaan pitää puutteena. PMA:n muutosehdotus ei luonnollisesti kuulu työryhmän toimeksiantoon.

Suomen Asianajajat katsoo, että muiden OYL:ssa tarkoitettujen lähipiiritahojen paitsi yhtiön itsensä osalta lähipiiriä ei olisi välttämättä tarpeen määritellä yksinomaan IAS 24 -lähipiirimääritelmän kautta, koska IAS 24 edellä esitetyllä tavoin on laadittu yrityksiä silmällä pitäen eivätkä sen määräysvaltaa koskevat määritelmät ole suoraan sovellettavissa luonnollisiin henkilöihin, jotka eivät esimerkiksi voi olla toisen henkilön määräysvallassa standardissa tarkoitetulla tavoin. Sen sijaan luonnollisella henkilöllä voi olla määräysvalta oikeushenkilössä. Siten voitaisiin esimerkiksi ajatella mallia, jossa määriteltäisiin yhtiön lähipiiriin kuuluvien luonnollisten henkilöiden lähipiiri esimerkiksi OYL 1:11.1:n 3), 4) ja 5) kohtien mukaisesti, jolloin luonnollisen henkilön lähipiiriin kuuluisivat hänen tietyt lähisukulaisensa, yritykset, joiden johtoon hän osallistuu sekä hänen määräysvallassaan olevat oikeushenkilöt. Siten lakiin tulisi yhtäältä yhtiön lähipiirin määritelmä edellä esitetyllä tavoin, ja toisaalta yhtiön hallituksen jäsenten ja muiden yhtiön lähipiiriin kuuluvien luonnollisten henkilöiden lähipiirin määritelmä. Tätä henkilökohtaisen lähipiirin määritelmää voitaisiin käyttää esim. OYL 6:4 a:n (ja alla esitetyllä tavoin mahdollisesti muutetun 6:4:n) esteellisyyssäännösten täsmentämisessä siten, että henkilö olisi esteellinen osallistumaan oman lähipiirinsä kanssa tehtävistä oikeustoimista päättämiseen.

Suomen Asianajajat esittää, että lähipiirimääritelmien uudelleenarvioinnin yhteydessä arvioitaisiin myös OYL 6:4:n perinteisen esteellisyyssäännöksen täsmentämistä. OYL 6:4 ei sisällä viittausta hallituksen jäsenen perheenjäseniin tai muihin lähitahoihin, mutta aiemmassa oikeuskäytännössä (KKO 2000:58) esimerkiksi Säästöpankkilain vastaavan esteellisyyssäännöksen katsottiin kattavan lähisukulaisten kanssa tehdystä toimesta päättämisen. Myös se, millainen etu on säännöksessä tarkoitetulla tavoin ”olennainen”, on usein epäselvää. Se, mitä säännöksen rikkomisesta seuraa (oikeuskirjallisuudessa spekuloitu mahdollinen päätöksen tehottomuus) ei ole selvää eikä ilmene laista. Osakeyhtiölaissa ei ole ratkaistu sitä usein esille nousevaa tilannetta, jossa hallituksen jäsenistä yli puolet on esteellisiä, eikä hallitus siten ole päätösvaltainen. Esteellisyyssäännöksen epäselvyys lisää usein yhtiöiden hallinnollista taakkaa, ja sen selkeyttäminen olisi siten mietinnön tavoitteiden mukaista.

OSAKEYHTIÖN JA OSUUSKUNNAN PERUSTAMINEN SEKÄ OSAKKEET JA OSUUDET

5 (OYLE 2:4, 9:6 ja 10:7 § sekä OKLE 9:7 §) Mietinnössä ehdotetaan muutettavaksi osakeyhtiölain olettamasäännöksiä osakkeiden ja erityisten oikeuksien merkintähinnan kirjaamisesta kirjanpitoon. Ehdotetut säännökset vastaavat nimellisarvottoman pääomajärjestelmän mukaista, nykyisin pääsääntönä noudatettavaa käytäntöä. Vastaavaa muutosta ehdotetaan myös optio-oikeuksien ja muiden erityisten oikeuksien nojalla annettavien maksullisten osakkeiden merkintähintojen kirjaamiseen. Ehdotukset eivät liity osuuskuntien osuuksien, osakkeiden ja erityisten oikeuksien merkintähinnan kirjaamiseen kirjanpitoon, mutta osuuskunnissa uudesta osuudesta ja osuuskunnan hallusta luovutettavasta omasta osuudesta maksettu merkintähinta merkittäisiin lähtökohtaisesti osuuspääoman korotukseksi.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Suomen Asianajajat katsoo, että olettamasäännökset osakkeiden ja erityisten oikeuksien merkintähinnan kirjaamisesta on syytä päivittää vastaamaan vakiintunutta käytäntöä, jossa merkintähinnat lähes aina kirjataan vapaaseen omaan pääomaan.

Muutoksen yhteydessä myös OYL 10:3:een voisi (harvoin tapahtuvaa) oikeuksien merkintähinnan maksua koskien lisätä osakkeiden maksua vastaavan viittauksen ”taikka kirjanpitolaissa toisin säädetä”.

6 (OYLE 2:6.3 ja 9:12.3 § sekä OKLE 2:6.3 ja 9:13.3 §) Mietinnössä ehdotetaan, että mainituissa säännöksissä tarkoitetuissa tilanteissa lähipiirisäännöksiä sovellettaisiin vain tilanteisiin, joissa omaisuutta ostetaan osakkeita tai osuuksia vastaan merkitsijältä itseltään tai tämän lähipiiriin kuuluvalta taholta.

Kannatan muutettuna

Perustelut:

Muutos on kannatettava, mutta pykälän kirjoitusasussa on hyvä huomata edellä lähipiirin määritelmästä (OYLE 1:11 ja mahdollisesti 1:12) lausuttu.

7 (OYLE 2:8.3, 9:14.3-4 ja 11:4.2-3 § sekä OKLE 2:8.3, 9:15.3-4 ja 11:4.2-3 §) Mietinnössä ehdotetaan osakkeiden maksun todentamisen edellytyksiä muutettavaksi siten, että vaatimuksia tilintarkastajan todistuksesta sovellettaisiin pakottavana vain julkisiin osakeyhtiöihin sekä pörssiosuuskuntiin. Tiettyjen yksityisten osakeyhtiöiden ja muiden osuuskuntien osalta osakkeiden maksun todentamisen edellytyksiä kevennettäisiin. Vastaavia muutoksia ehdotetaan myös osakeannissa annettujen osakkeiden maksamiseen sekä rahastokorotukseen liittyvistä selvityksistä.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Osakkeiden maksukontrolliin liittyvien väärinkäytösriskien merkitystä vähentää olennaisesti se, että osakeyhtiö voidaan perustaa ilman omaa pääomaa, eikä maksukontrolli siten enää esim. toimi rajoitteena vilpillisiin tarkoituksiin perustettujen yhtiöiden perustamiselle. Virheellisen positiivisen kuvan antaminen yhtiön taloudellisesta tilanteesta merkitsee yleensä myös virhettä tilinpäätöksen laatimisessa. Keskeinen ero maksukontrollin ja tilinpäätöksessä esitettävien tietojen välillä on se, että tilinpäätös laaditaan viiveellä, kun taas maksukontrollilla yhtiöön tulevan varallisuuden määrää kontrolloidaan välittömämmin.

Myös julkisissa, etenkin pörssiyhtiöissä tilintarkastajan todistukseen saattaa liittyvä huomattavia ongelmia etenkin yritysjärjestelytilanteissa, joissa osakkeet maksetaan apporttiomaisuudella. Suomen Asianajajat katsoo, että jatkovalmistelussa voitaisiin harkita myös laajemmin apporttisääntelyn yksinkertaistamista. Apporttisääntelyyn sisältyy useita käytännössä hankalia ongelmia, kuten se, että yritysjärjestelyissä (kuten osakevaihdoissa ja liiketoimintasiirroissa, mutta myös sulautumisissa ja jakautumisissa, joiden sääntely perustuu osin apporttianalogiaan), joissa siirrettävän liiketoiminnan tai osakekannan arvostus määräytyy täytäntöönpanohetken kirjanpitoarvojen tai käypien arvojen perusteella, tällainen arvo ei ole vielä päätöshetkellä tiedossa eikä välttämättä edes täytäntöönpanohetkellä. Muun muassa yritysjärjestelyihin sovellettavan IFRS 3 -standardin mukainen arvo voidaan yleensä selvittää aikaisintaan järjestelyn toteuttamispäivänä tai sen jälkeen, jolloin tilintarkastajan voi olla käytännössä mahdotonta selvittää etukäteen sitä lopullista määrää, jolla yhtiön oma pääoma järjestelyn yhteydessä kasvaa. Yritysjärjestelyissä siirtyvään apporttiomaisuuteen kohdistuu usein pantti- tai muita rasitteita. Tällaisissa tilanteissa apportin yhtiöoikeudellista arvostamista koskeva KKO 2001:36, joka edellyttää vierasvelkapantin koko määrän vähentämistä apportin arvosta voi olla ristiriidassa vero- tai kirjanpitolainsäädännön kanssa, joka saattaa edellyttää arvostusta kirjanpito- tai käyvän arvon perusteella.

OSAKEYHTIÖLAIN 3 LUKU JA OSUUSKUNTALAIN 4 LUKU: SALLITUT VAIHDANNANRAJOITUKSET JA ETUOSTOLAUSEKE

8 (OYLE 3 luku sekä OKLE 4 luku) Mietinnössä ehdotetaan säilytettäväksi säännös sallituista osakkeiden ja osuuksien vaihdannanrajoituksista. Uutta olisi, että sallituksi yhtiöjärjestyksen tai osuuskunnan sääntöjen määräykseksi voitaisiin lisätä etuosto-oikeutta koskeva lauseke. Tällaisen lausekkeen mukaan muu kuin yhteisön omistama osake on tarjottava ostettavaksi osakkeenomistajalle tai jäsenelle, yhteisölle tai muulle henkilölle ennen sen siirtämistä uudelle omistajalle.

Kannatan muutettuna

Perustelut:

Etuostolausekkeen lisääminen on tervetullut uudistus vaihdannanrajoituslausekkeisiin. Suomen Asianajajat katsoo, että OYL:ia uudistettaessa olisi voitu laajemminkin arvioida osakkeiden vapaan luovutettavuuden periaatteen ja vaihdannanrajoituslausekkeiden ulottuvuutta yksityisissä osakeyhtiöissä, joissa arkielämän lähtökohtana on usein osakkeiden lähtökohtainen luovutuskielto (ns. suljettu yhtiö). Osakeyhtiölain lähtökohtien johdosta tällainen lähtökohtainen luovutuskielto on usein toteutettava osakassopimuksella, jota yhtiöjärjestyksen sallitut luovutusrajoitukset tukevat. Tällaiset järjestelyt ovat usein pienyrityksille tarpeettoman monimutkaisia muun muassa koska osakassopimuksilla ei ole yhtiöoikeudellista sitovuusvaikutusta ja alttiita dokumentaatiovirheille. Nykyisin sallitut lunastus- ja suostumuslausekkeet sekä ehdotettu etuostolauseke eivät riitä varmuudella estämään sitä, etteikö osake voisi siirtyä yhtiön omistajapiirin ulkopuolelle.

Keskeistä olisi pyrkiä luomaan malli, joka vastaisi nykyistä todellisuutta esimerkiksi pääomasijoittajien kontrolloimissa kasvuyhtiöissä ja perheyhtiöissä, joissa osakkeiden joutuminen toivotun omistajapiirin ulkopuolelle voi johtaa huomattaviin ongelmiin eivätkä nykyiset rajoitusmahdollisuudet aina ole riittäviä.

Lisäksi todetaan, että ehdotetussa 3:8 a §:n 2 momentin 4 kohdassa on kirjoitusvirhe (kaksi samankaltaista ilmaisua toistuu peräkkäin).

YHTIÖKOKOUS JA OSUUSKUNNAN KOKOUS

9 (OYLE 5:21.2 § 4 kohta, 16:11.1 § 6 kohta, 17:11.1 § 6 kohta ja 17a:16.1 § 6 kohta sekä OKLE 5:23.2 § 4 kohta, 20:11.1 § 6 kohta ja 21:11.1 § 6 kohta sekä kaikkiin edellä mainittuihin pykäliin uusi momentti) Mietinnössä ehdotetaan, että pörssiyhtiössä ja -osuuskunnassa ja yhteisöissä, joiden osake on kaupankäynnin kohteena monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä, poistetaan säännöksissä tarkoitettu velvollisuus laatia hallituksen selostus tilikauden jälkeisistä tapahtumista. Muidenkaan yhtiöiden osalta tätä ei ehdotuksen mukaan jatkossa tarvittaisi, jos säännöksissä tarkoitettuja tapahtumia ei ole ollut. Jos tällaisia tapahtumia on ollut, nykyiseen tapaan niistä on kerrottava selostuksessa.

Kannatan muutettuna

Pörssiyhtiöissä ja First North -yhtiöissä selostuksen laatimisvelvollisuuden poistaminen vaikuttaa ongelmattomalta, koska yhtiöiden on mietinnössä esitetyllä tavoin tiedotettava kaikki olennaiset seikat, eikä selostukselle siten jää mitään materiaalista roolia.

Muissa yhtiöissä tilanteen arvioimisessa on syytä pitää mielessä se, että on jopa melko tavallista, että selostuksen laatiminen yksinkertaisesti unohtuu tai se jätetään tietoisesti laatimatta. Näissä tilanteissa kyse on voimassaolevan lain kannalta lain rikkomisesta, joka saattaa aiheuttaa vahingonkorvausvelvollisuuden. Myös se tieto, että yhtiössä ei todella ole tapahtunut olennaisia tapahtumia tilikauden jälkeen, voi usein olla osakkeenomistajalle relevantti. Tällöin se, että laki mahdollistaa selostuksen laatimatta jättämisen ilman että kyse on lain rikkomisesta saattaa jossain määrin lisätä väärinkäyttöriskiä, koska vahingonkorvauskanteen menestyminen edellyttää näyttöä siitä, että selostus olisi ylipäätään pitänyt laatia. Tässä mielessä vähemmistöosakkeenomistajan oikeussuojan kannalta voi olla perusteltua, että hallitus vahvistaa ennen osakeantipäätöstä selkeästi sen, ettei mitään olennaisia tapahtumia ole ollut. Suomen Asianajajat pitää kuitenkin todennäköisenä, että tällaisen vaikutuksen merkitys on lopulta melko vähäinen.

ERITYINEN TARKASTUS

10 (OYLE 7:7 § sekä OKLE 7:15 §) Mietinnössä ehdotetaan, että erityinen tarkastus voidaan määrätä yhtiön tai osuuskunnan itsensä lisäksi myös sen yhteen tai useampaan tytäryhteisöön.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Erityinen tarkastus on periaatteessa erittäin hyvä vähemmistöomistajien suojakeino selvittää mahdollisia väärinkäytöksiä yhtiössä. Käytännössä erityinen tarkastus ei useinkaan toimi työryhmän mietinnössä kuvatuista syistä, ja tarkastusta onkin syytä kehittää toimivammaksi. Mahdollisuus erityisen tarkastuksen ulottamiseen tytäryhteisöihin on erittäin kannatettava mutta itsessään riittämätön tapa erityisen tarkastuksen käyttökelpoisuuden parantamiseksi.

Erityisen tarkastuksen hakeminen vaatii niin nykymuodossaan kuin esitettyjen muutostenkin jälkeen tarpeettoman monen eri vaiheen läpikäyntiä. Saadakseen tarkastuksen toimitettua vähemmistöosakkeenomistajan on usein ensin vaadittava ylimääräisen yhtiökokouksen koollekutsumista, jonka menettelyä viivyttävä yhtiö voi tehdä lain sallimaa kahden tai kolmen kuukauden kutsuaikaa noudattaen, odotettava yhtiökokouksen pöytäkirjan valmistumista, haettava tarkastuksen toimittamista lupa- ja valvontavirastolta ja mahdollisesti vielä riideltävä asiasta hallinto-oikeudessa.

Koska erityisen tarkastuksen edellytyksenä oleva yhtiökokouskäsittely ei edellytä päätöksentekoa, vaan ainoastaan käsittelyn ja riittävän kannatuksen, voitaisiin ajatella, että osakkeenomistajat, jotka omistavat sääntelyn mukaisen osan yhtiön osakkeista (10 %) voisivat hakea tarkastusta suoraan ilman yhtiökokouskäsittelyä. Yhtiökokous voisi olla valinnanvarainen esitoimi riittävän kannatuksen selvittämiseksi yhtiöissä, joiden osakaskunta on hajautunut. Laissa tai sen perusteluissa voitaisiin myös korjata se epäkohta, että nykykäytännössä on osin epäselvää, voidaanko ja miltä osin tarkastus määrätä kohdistumaan tulevaisuuteen. Suomen Asianajajien mukaan ei ole mitään lähtökohtaista syytä sille, miksi erityinen tarkastaja ei voisi selvittää tarkastuksen toimeenpanohetkellä tapahtuvia tapahtumia, jolloin mitään tulevaisuuteen kohdistuvia rajoituksia ei tarvittaisi.

Vaikka suuri osa erityisen tarkastuksen ongelmista liittyy yhtiön ja enemmistöomistajien keinoihin estää, viivyttää tai haitata tarkastuksen toimittamista, erityiseen tarkastukseen saattaa liittyä myös riskejä siitä, että tarkastusta hakeva vähemmistöosakkeenomistaja käyttää tarkastusta väärin. Erityisessä tarkastuksessa erityinen tarkastaja saa yleensä tietoonsa yhtiön yrityssalaisuuksia tai muita luottamuksellisia tietoja. Näiden väärinkäytön riskiä on jo laissa pyritty minimoimaan soveltamalla tarkastajaan tilintarkastajaan soveltuvia luottamuksellisuus-, lojaliteetti- ja vahingonkorvaussäännöksiä.

11 (OYLE 7:8 a § ja 25:2 § sekä OKLE 7:16 a § ja 27:2 §) Mietinnössä ehdotetaan osakeyhtiö- ja osuuskuntalaissa nimenomaisesti säädettäväksi yhteisön johdon myötävaikutusvelvollisuudesta erityistä tarkastajaa kohtaan. Mietinnössä ehdotetaan myös, että tämän velvollisuuden rikkominen tulisi rangaistavaksi rikosoikeudellisena osakeyhtiö- tai osuuskuntarikkomuksena.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Kuten edellisessä kohdassa, muutos on kannatettava erityisen tarkastuksen toimivuuden parantamiseksi, mutta yksittäisenä muutoksena se on riittämätön. Käytännössä on usein olennaista, että yhtiön johto myötävaikuttaa siihen, että erityinen tarkastaja saa riittävän tuen ja tiedot yhtiön työntekijöiltä, etenkin taloushallintoon kuuluvilta. Säännöksen käytännön merkitystä vähentää myös se, että jo nyt OYL 7:8:ssa viitataan tilintarkastuslain 3:9 §:ään jossa on jo asetettu yhtiön toimielimille samanlainen avustusvelvollisuus. Velvollisuuden tuominen viittauksen sijasta suoraan OYL:iin saattaa kuitenkin selkeyttää lain luettavuutta ja olla siksi perusteltu.

OSAKE- JA OSUUSANTI SEKÄ OPTIO- JA MUUT ERITYISET OIKEUDET OSAKKEISIIN

12 (OYLE 9:2.2, 10:2.2 ja 11:2.2 § sekä OKLE 9:3.2, 10:2.2 ja 11:2.2 §) Mietinnössä ehdotetaan muutettavaksi osakeyhtiölain ja osuuskuntalain osake- ja osuusantivaltuutusta koskevaa olettamasäännöstä siten, että uusi valtuutus ei kumoa vanhaa. Vastaavalla tavalla myöskään optio- ja muiden erityisten oikeuksien antamista tai rahastokorotusta koskeva uusi valtuutus ei jatkossa kumoaisi vanhaa.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Nykyisen lain olettamasäännös on osoittautunut käytännössä ongelmalliseksi ja se on syytä kumota. Ehdotettu säännös ei estä aiemman valtuutuksen kumoamista uudella valtuutuksella kunhan asia todetaan uudessa valtuutuspäätöksessä, mikä on riittävää.

13 (OYLE 9:20 § sekä OKLE 9:21 §) Mietinnössä ehdotetaan muutettavaksi sääntelyä siten, että siinä täsmennetään, miten osake- tai osuusantivaltuutuksen nojalla annettavien osakkeiden tai osuuksien enimmäismäärä lasketaan, kun yhteisö päättää valtuutukseen perustuen maksuttomasta annista itselleen. Säännöksen mukaan tällainen anti ei vähentäisi valtuutuksen nojalla annettavien osakkeiden tai osuuksien enimmäismäärää, jollei valtuutuksessa nimenomaisesti määrätä toisin.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Yhdessä yhtiön hallussa olevien omien osakkeiden enimmäismäärää koskevan muutoksen kanssa muutos vaikuttaa ongelmattomalta ja edesauttaa osaltaan omien osakkeiden käyttökelpoisuuden parantamista osakeantien toteuttamisessa, mitä Suomen Asianajajat pitää erittäin toivottavana. Toteuttamalla osakeanteja omia osakkeita luovuttamalla uusien osakkeiden antamisen sijasta voidaan lievittää teknisiä ongelmia ja viiveitä, joita syntyy uusien osakkeiden rekisteröimisestä kaupparekisteriin ja arvo-osuusjärjestelmään.

14 (OYLE 10:1, 10:3.1 § 6 kohta ja 10:7.1 § sekä OKLE 10:1, 10:3.1 § 6 kohta ja 10:7.1 §) Mietinnössä ehdotetaan, että sallitaan vastikkeetta tapahtuva osakkeiden ja osuuksien merkintä optio-oikeuksien tai muiden erityisten oikeuksien nojalla. Tällaisten antamiselta edellytetään erityisen painavaa taloudellista syytä.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Muutos on erittäin perusteltu, koska tarve optio-oikeuden nojalla annettaville ilmaisosakkeille on todellinen. OYL:n nykyisen rajoituksen johdosta optionkaltaisia lisäosakejärjestelyjä on usein toteutettu asettamalla optio-oikeuden nojalla annettavalle osakkeelle nimellinen, esim. yhden sentin merkintähinta. Nimellisen hinnan maksu saattaa kuitenkin johtaa tarpeettomaan hallinnolliseen työhön, kuten tarpeeseen vahvistaa kirjallisesti nimellisen merkintähinnan maksu. Siksi säännös helpottaa hallinnollista taakkaa lisäämättä kuitenkaan merkittävästi väärinkäyttöriskejä. Erityisen painavan taloudellisen syyn edellytyksen asettaminen vastikkeetta annettaville osakkeille on johdonmukainen maksutonta osakeantia koskevan säännöksen kanssa, vaikka tosiasiassa kyse on kategorisen rajan sijasta asteikosta jossa annin perustelujen ja etenkin yhdenvertaisuusperiaatteen merkitys korostuu sitä enemmän mitä suurempi alennus merkintähinnassa on osakkeen käypään arvoon nähden, eikä ero esimerkiksi yhden sentin merkintähinnalla annettavien ja vastikkeetta annettavien osakkeiden perusteluedellytyksissä ole suuri.

15 (OYLE 10:3.1 § 5 kohta sekä OKLE 10:3.1 § 5 kohta) Mietinnössä ehdotetaan joustavoitettavaksi merkintähinnan määrittämistä nykyisestä. Optio- tai muiden erityisten oikeuksien antamista koskevassa päätöksessä voitaisiin mainita osakkeiden ja osuuksien merkintähintojen sijasta vaihtoehtoisesti niiden laskemisessa käytettävät perusteet. Merkintähinnan laskemisessa käytettävänä perusteena voisi olla esimerkiksi osakkeen ja osuuden tietyllä tapaa määräytyvä käypä arvo, tuottoarvo tai vastaava muu ennakoitava arvonmääritystapa.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Osakeyhtiölain 10 luvun mukaisia erityisiä oikeuksia käytetään hyvin erityyppisissä tilanteissa mahdollistamaan yhtiön sitoutuminen antamaan osakkeita myöhemmin. Tyypillisimmät erityisten oikeuksien muodot ovat merkintäoptio-oikeudet ja vaihtovelkakirjalainat, mutta erityisiä oikeuksia voidaan käyttää myös muun muotoiseen osakkeiden tulevaisuudessa tapahtuvaan antamiseen. Koska oikeuden liikkeeseen laskun ja osakkeiden antamisen välillä on usein pitkä aika, voi usein olla perusteltua mahdollistaa osakkeiden merkintähinnan muuttuminen. Jo nyt laki sallii ja jopa velvoittaa määräämään oikeuksien asemasta erilaisissa muutostilanteissa, kuten sulautumisissa. Usein tällaisissa tilanteissa osakkeiden merkintähintaa muutetaan ehdoissa määrätyllä tavoin. On kuitenkin myös tilanteita, joissa osakkeen merkintähintaa ei voida määrittää etukäteen kiinteästi edes tällaisista muutostilanteista huolimatta. Mietinnössä viitatulla tavoin näin on toimittu jo nykyisen sääntelyn alaisuudessa. Tässä mielessä muutos selkeyttää jo aiemmin noudatetun menettelyn lainmukaisuutta.

Usein tilanteet, joissa osakkeen merkintähintaa ei voida määrittää etukäteen kiinteänä euromääränä liittyvät tilanteisiin, joissa osakkeet maksetaan jollain muulla omaisuudella kuin rahalla, eli apporttiomaisuudella tai kuittaamalla saatavaa. Tällaiset tilanteet liittyvät jopa OYL 10 lukua yleisemmin OYL 9 luvun mukaisiin osakeanteihin. Myös OYL 9 luvun mukaiset osakeannit on mahdollista toteuttaa huomattavankin pitkillä merkintäajoilla, jolloin edellä kuvattu aikaulottuvuustilanne koskee niitäkin. Näistä syistä myös OYL 9 luvun mukaisia osakeanteja on toteutettu siten, että osakkeen kiinteän merkintähinnan sijasta antipäätöksessä on esitetty merkintähinnan määrittämisperusteet. Ehdotettu OYL 10:3:n muuttaminen ilman että OYL 9:5:een tehdään vastaava muutos, synnyttää riskin siitä, että OYL 9:5:n tulkinta muuttuisi aiemmasta, mitä ei ilmeisesti ole tarkoitettu. OYL 9:5:ssä nyt viitattu ”perustelut sen [merkintähinnan] määrittämiselle” viittaa siihen, että euromääräisen merkintähinnan tai sen laskentamekanismin lisäksi osakeantipäätöksessä tulee perustella, miksi merkintähinta on asetettu esitetylle tasolle. Siten jos OYL 10:3:a muutetaan, OYL 9:5.2 3) kohta tulisi muuttaa vastaavasti kuulumaan esim. seuraavasti:

”3) osakkeista maksettava määrä (merkintähinta) tai merkintähinnan laskemisessa käytettävät perusteet sekä perustelut merkintähinnan määrittämiselle; sekä”

Nykyinen osakeyhtiölaki on kirjoitettu lähtökohdasta, että osakkeiden antamista koskevan päätöksen nojalla voidaan määrittää osakkeiden antamisen johdosta yhtiöön tuleva ja kirjanpitoon kirjattava oman pääoman lisäyksen euromäärä. Siten riittävänä ei ole pidetty esimerkiksi sitä, että osakkeiden merkintähinta määrättäisiin yksinomaan muuna (apportti) omaisuutena määrittämättä tällaisen omaisuuden arvostusta esimerkiksi pelkästään toteamalla että osakkeet maksetaan luovuttamalla yhtiölle kiinteistö kiinteistötunnuksella xxx-xxx-xxxx-xxxx erittelemättä mitenkään mihin arvoon kiinteistö yhtiön kirjanpidossa arvostetaan. Ehdotettu muutos on sopusoinnussa tämän lähtökohdan kanssa ja siten kannatettava.

Muutos voi helpottaa etenkin erilaisten yritysjärjestelyjen toteuttamista. Esimerkiksi liiketoimintasiirrossa yhtiö usein siirtää tiettyyn liiketoimintakokonaisuuteen liittyvät varat ja velat niiden kirjanpitoarvosta tilinpäätöspäivänä, joka usein on yhtiökokouksen osakeantipäätöksen jälkeen. Esimerkiksi muutettaessa kommandiittiyhtiö osakeyhtiöksi kyseessä on apporttiperustaminen, jossa apporttina on kommandiittiyhtiön koko nettovarallisuus. Kun kommandiittiyhtiön yhtiömuoto muuttuu muutoksen rekisteröintihetkellä, eli väistämättä yhtiön perustamispäätöksen jälkeen, ja kun liiketoiminta halutaan yleensä siirtää tasejatkuvuutta noudattaen täytäntöönpanopäivän kirjanpitoarvoihin, nämä arvot eivät ole päätöshetkellä vielä tiedossa, mutta niiden määräytymisperuste (täytäntöönpanopäivän kirjanpitoarvo) on helppo määrittää päätöksessä.

Muutokseen kytkeytyy edellä käsitelty tilintarkastajan osakkeiden maksua koskevan todistuksen vaatimuksen lieventäminen. Edellä esitetyllä tavoin muutoksen jälkeenkin julkisen osakeyhtiön tilintarkastajan on vaikea antaa todistusta osakkeiden arvosta tilanteessa, jossa osakkeiden rekisteri-ilmoitusta annettaessa hänellä ei ole tiedossa omaisuuden lopullinen arvo vaan ainoastaan arvostusperusteet. Jos tilintarkastajan lausuntoja koskevaa sääntelyä ei muuten muuteta, laissa tai vähintään perusteluissa olisi syytä korostaa sitä, että tilintarkastaja täyttää tällaisissa tilanteissa velvollisuutensa arvioimalla sitä, onko osakkeiden merkintähinnan määräytymisperuste asiallinen ja sellainen, ettei se johda yhtiön kirjanpidon ja tilinpäätöksen muodostumiseen virheelliseksi.

OSAKE- JA OSUUSPÄÄOMAN KOROTTAMINEN

16 (OYLE 11:3.1 § sekä OKLE 11:3.1 §) Mietinnössä ehdotetaan selkeytettäväksi osake- ja osuuspääomasijoituksen hyväksymistä siten, että asiasta voitaisiin päättää myös yhtiökokouksessa tai osuuskunnan kokouksessa. Yhtiökokouksen tai osuuskunnan kokouksen toimivalta olisi hallitukseen nähden rinnakkainen.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Vaikka vastikkeeton osakepääomasijoitus ei yleensä edellytäkään yhtiökokouksen päätöstä, yksittäistapauksessa päätöksen kytkeytyminen muihin samaan aikaan tehtäviin päätöksiin tai esimerkiksi vastuukysymykset saattavat johtaa siihen, että päätös halutaan tehdä yhtiökokouksessa. Koska osakeyhtiön lähtökohtana on, ettei hallitus voi viedä erityistoimivaltaansa, eli laissa hallitukselle nimenomaisesti määrättyjä tehtäviä toisen elimen päätettäväksi, yhtiökokouspäätös vaikuttaa lain systematiikan kannalta edellyttävän esitetyn kaltaista muutosta, vaikka ilmeisesti käytännössä säännöstä on jo nykyisin tulkittu siten, että yhtiökokous voisi tehdä siinä tarkoitetun päätöksen lain sanamuodosta poiketen.

YHTIÖN OMAT OSAKKEET JA OSUUSKUNNAN OMAT OSUUDET JA OSAKKEET

17 (OYLE 15:9.3 § sekä OKLE 19:9.3 §) Mietinnössä ehdotetaan määräosan arvioinnin ajankohtaa aikaistettavaksi siten, että säännöksissä tarkoitettua yhdistettävien (lunastettavien) pörssiyhtiön osakkeiden tai pörssiosuuskunnan osuuksien ja osakkeiden enimmäismäärää arvioitaisiin jatkossa sellaisen osakasluettelon tai jäsen- ja omistajaluettelon perusteella, joka saisi olla laadittu aikaisintaan kaksi arkipäivää ennen yhdistämistä käsittelevän yhtiökokouksen tai osuuskunnan kokouksen koollekutsumista.

Kannatan muutettuna

Perustelut:

Osakkeiden yhdistämiselle asetettu yhden sadasosan edellytys on osoittautunut käytännössä hankalaksi, koska edellytyksen täyttymistä ei etenkään pörssiyhtiöissä, joiden omistus jatkuvasti vaihtuu, useinkaan voida selvittää etukäteen. Edellytyksen tarkoituksena on varmistaa, ettei osakkeiden yhdistämistä käytetä keinona eliminoida yhtiön pienomistajien koko omistus, koska yhdistämistä ei ole tarkoitettu tällaiseen osakaskunnan koostumuksen muuttamiseen. Siten säännöksen täsmentäminen on perusteltua.

Ehdotuksen perusteluissa ei ole tarkemmin esitetty, mitä säännöksessä viitatulla ”koolle kutsumisella” tarkoitetaan, ilmeisesti OYL 5:17 mukaista (yleensä hallituksen) päätöstä kutsua yhtiökokousta koolle, ei OYL 5:18 mukaista kutsun toimittamista, joka saattaa tapahtua joskus huomattavan kauankin päätöksen jälkeen. Tämän täsmentämistä esimerkiksi perusteluissa voitaisiin harkita.

18 (OYLE 15:10.3 § sekä OKLE 19:10.3 §) Mietinnössä ehdotetaan sääntelyä muutettavaksi siten, että yhtiöjärjestyksessä tai osuuskunnan säännöissä voidaan määrätä, että yhtiön tai osuuskunnan lisäksi jatkossa myös muulla osapuolella on oikeus hankkia tai lunastaa yhteisön osakkeita tai osuuksia.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Suomen Asianajajat kannattaa ehdotettua muutosta, mutta korostaa että muutos on sen käsityksen mukaan merkittävin yksittäinen mietintöön sisältyvä muutosehdotus, koska se laajentaa osakkeiden lunastusmahdollisuutta huomattavasti ja siten lisää huomattavasti mahdollisuuksia kontrolloida yhtiöiden omistusrakennetta.

Suomen Asianajajat katsoo, että osakkeenomistajalle tai muulle tulee antaa vain oikeus, muttei velvollisuutta lunastaa osakkeita, kuten on ehdotettukin, koska muu voisi johtaa osakkeenomistajien velvollisuuksien yllättävään ja hallitsemattomaan laajenemiseen.

19 (OYLE 15:11 ja 15:12.2 §) Mietinnössä ehdotetaan poistettavaksi julkisten osakeyhtiöiden omien osakkeiden määrää koskevat perusteettomat määrälliset rajoitukset. Ehdotukset eivät liity osuuskuntia koskevaan kansalliseen sääntelyyn.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Suomen Asianajajat pitää ehdotettua muutosta erittäin tärkeänä. Omien osakkeiden enimmäismäärää koskevat rajoitukset perustuvat nyttemmin kumottuihin EU:n yhtiöoikeudellisten direktiivien määräyksiin. Omien osakkeiden määrärajoitus on monimutkaistanut esimerkiksi omia osakkeita luovuttamalla toteutettuja osakeanteja, osakkeiden yhdistämistä lunastamalla osakkeita sekä omista osakkeista tehtyjä ostotarjouksia. Yhtiön omien osakkeiden määrän kasvaminen ei vaaranna yhtiön osakkeenomistajien asemaa, koska yhtiön omat osakkeet eivät tuota oikeuksia yhtiössä eikä niitä voida luovuttaa noudattamatta OYL:n osakeantia koskevia säännöksiä tai osakeantiin rinnastuvia säännöksiä esim. sulautumisvastikkeen antamisesta.

VAROJEN JAKAMINEN

20 (OYLE 8:9.2 § sekä OKLE 8:9.2 §) Mietinnössä ehdotetaan erityisen konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuuden kumoamista. Jatkossa konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuus tulisi yksinomaan kirjanpitolaista.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Erityissäännökset konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuudesta aiheuttavat tarpeetonta hallinnollista taakkaa sekä tarpeetonta oikeudellista epäselvyyttä, koska varojenjakosääntely, johon säännöksissä viitataan, ei perustu konsernitilinpäätökseen vaan erillistilinpäätökseen. Etenkin moniportaisissa konserneissa säännökset voivat johtaa tarpeettomaan konsernitilinpäätöksen laatimisen ns. välitason emoyhtiössä tilanteessa, jossa konsernin ylin emoyhtiö laatii konsernitilinpäätöksen.

21 (OYLE 13:8 § sekä OKLE 16:9 §) Mietinnössä ehdotetaan selkeytettäväksi varojenjakoa koskevien säännösten soveltamista vähäisiin yleishyödyllisiin tai rinnastettaviin lahjoihin. Nykyistä käytäntöä vastaavalla tavalla erityistä tulee varmistaa yhteisön maksukyvyn säilyttäminen.

Kannatan muutettuna

Perustelut:

Suomen Asianajajat esittää, että säännökseen kirjattaisiin selkeästi myös se, ettei yhtiö, jolla ei ole jakokelpoisia varoja, voi antaa säännöksessä tarkoitettua lahjaa. Suomen Asianajajat katsoo, että lain systematiikan ja tulkinnan kannalta olisi selkeämpää, että pykälässä tarkoitettujen ”aitojen lahjojen” antaminen olisi aina varojenjakoa, mutta lisäksi edellyttäisi aiemman sanamuodon mukaista kohtuullisuus- tai vähäisyysedellytyksen täyttymistä. Lahjojen antamisen säätäminen varojenjakotavaksi selkeyttäisi mm. sen, että lahjoitukseen sovelletaan OYL 13:2:n maksukykytestin lisäksi OYL 13:3:n säännöstä jaon perustumisesta tilinpäätökseen, 13:4 palautusvelvollisuutta ja 13:5:n mukaista tasetestiä. Muutos olisi helppo toteuttaa lisäämällä OYL 13:8:n mukainen lahja OYL 13:1:n (ja OKL 16:9):n varojenjakotapojen listaan erillisen maininnan sijasta ja muuttamalla OYL 13:8 kuulumaan esimerkiksi seuraavasti:

Yhtiökokous tai hallitus yhtiökokouksen sille myöntämän valtuutuksen nojalla voi tämän luvun 6 §:ien mukaisesti päättää lahjan antamisesta yleishyödylliseen tai siihen rinnastettavaan tarkoitukseen, jos lahjoituksen määrää voidaan käyttötarkoitukseen sekä yhtiön tilaan ja muihin olosuhteisiin katsoen pitää kohtuullisena. Hallitus voi ilman tämän luvun 6 §:n 2 momentin mukaista valtuutusta päättää käyttää sanottuun tarkoitukseen varoja, joiden merkitys yhtiön tila huomioon ottaen on vähäinen. Tässä pykälässä tarkoitetun lahjaan sovelletaan tämän luvun säännöksiä varojenjaosta.

Muutos selkeyttäisi myös sen käytännössä vakiintuneen tulkinnan, että yhtiökokous voi päättää valtuuttaa hallituksen päättämään vähäistä suuremmasta, mutta edelleen kohtuullisesta lahjasta.

22 (OYLE 13:10.1 § sekä OKLE 16:11.1 §) Mietinnössä ehdotetaan rajattavaksi omien osakkeiden ja osuuksien hankinnan erityinen rahoituskielto siten, että se koskee jatkossa vain julkisia osakeyhtiöitä ja pörssiosuuskuntia.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Omien osakkeiden hankinnan rahoituskielto lisää huomattavasti yhtiöiden hallinnollista taakkaa erityisesti yrityskauppojen yhteydessä toteutettaviin rahoitusjärjestelyihin liittyen. Omien osakkeiden rahoituskielto on väärinkäytösten estämisessä tarpeeton, koska yhtiön varoja vähentävä, liiketaloudellisesti perusteeton lainan tai muun rahoituksen antaminen on jo OYL 13:1.3 mukaisesti laitonta varojenjakoa. Sen sijaan säännös estää tarpeettomasti sellaisen rahoituksen antamisen, joka ei vähennä yhtiön varoja tai jolle on yhtiön kannalta liiketaloudellinen peruste, esimerkiksi jos yhtiö saa täyden vakuuden saatavalleen. Säännös saattaa päinvastoin johtaa ajatukseen, että säännöstä noudattaen yhtiö voisi antaa liiketaloudellisesi perusteettomia, yhtiön varoja vähentäviä lainoja.

Jos pelätään säännöksen rajaamisen johtavan väärintulkintoihin, säännökseen voitaisiin lisätä selkeyttävä viittaus siihen, että kaikessa yhtiön lainanannossa on huomioitava OYL 13:1.3:n laittoman varojenjaon määritelmä. Tällainen kasuistinen viittaus saattaa tosin synnyttää uusia e contrario virhetulkintoja.

23 (OYLE 14:2.2 § sekä OKLE 18:2.2 §) Mietinnössä ehdotetaan täsmennettäväksi säännöstä varojenjaosta, joka liittyy tappion kattamiseksi tehdyn osake- tai osuuspääoman alentamisen jälkeiseen aikaan, nykyistä yhtiökäytäntöä vastaavalla tavalla. Ehdotettu lisäys koskisi menettelyä, jossa aikaisintaan alentamishakemuksen yhteydessä haetaan vapaaehtoisesti myös velkojiensuojamenettelyn aloittamista. Varoja voitaisiin jakaa yhdellä loppuun saatetulla kuulutusmenettelyllä, ennen kuin varojenjakokiellon kolmen vuoden karenssiaika on päättynyt.

Kannatan muutettuna

Perustelut:

Suomen Asianajajat katsoo, että osakeyhtiölain säännös, joka mahdollistaa osakepääoman alentamisen tappion kattamiseksi ilman velkojiensuojamenettelyä, on ylipäänsä tarpeeton. Yhtiöt voivat nykyisin toimia halutessaan ilman osakepääomaa. Jos yhtiö haluaa pitää osakepääoman, Suomen Asianajajat katsoo, että osakepääoman velkojia suojaavaa vaikutusta ei ole perusteltua heikentää mahdollistamalla osakepääoman eliminoiminen juuri siinä tilanteessa, jossa siitä olisi velkojille eniten hyötyä, eli yhtiön toiminnan ollessa tappiollinen. Mahdollisuus suoraan tappion kattamiseen osakepääomaa alentamalla voitaisiin poistaa joko kokonaan, jolloin tappion kattaminen tapahtuisi velkojiensuojamenettelyä noudattaen siten, että osakepääoman alentamismäärä siirrettäisiin ensin vapaan oman pääoman rahastoon ja katettaisiin tätä alentamalla tai haluttaessa säilyttämällä säännös, mutta poistamalla viittaus mahdollisuus alentamiseen ilman velkojensuojamenettelyä ja siitä johtuvaa varojenjakorajoitusta. Muutettuna säännös voisi siten kuulua esimerkiksi seuraavasti:

”Niillä yhtiön velkojilla, joiden saatava on syntynyt ennen 4 §:ssä tarkoitetun kuulutuksen antamista, on oikeus vastustaa osakepääoman alentamista. Oikeutta ei kuitenkaan ole, jos alentamismäärä käytetään tappion kattamiseen tai jos osakepääomaa samanaikaisesti korotetaan vähintään alentamismäärällä.
Jos osakepääomaa on alennettu tappion kattamiseksi, alentamisen rekisteröimistä seuraavien kolmen vuoden aikana yhtiön vapaata omaa pääomaa voidaan jakaa osakkeenomistajille vain noudattaen 3–5 §:ssä säädettyä velkojiensuojamenettelyä. Velkojalla ei kuitenkaan ole oikeutta vastustaa jakamista, jos osakepääomaa on korotettu vähintään alentamismäärällä.”

Suomen Asianajajien ehdotus myös osaltaan lyhentäisi osakeyhtiölakia eliminoimalla siitä käytännön merkitykseltään vähäisen säännöksen.

VELKOJIENSUOJAMENETTELYYN LIITTYVÄT KUULUTUSASIAT

24 (OYLE 14:4, 16:6-7, 17:6-7 ja 17a:11-12 § sekä OKLE 18:4, 20:6-7, 21:6-7 ja 22:7 §) Mietinnössä ehdotetaan lyhennettäväksi velkojiensuojamenettelyyn liittyvien kuulutusten vähimmäismääräaikaa kolmesta kuukaudesta kahteen kuukauteen sekä tunnetuille velkojille annettavien kirjallisten ilmoitusten vähimmäismääräaikaa kuukaudesta kolmeen viikkoon.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Suomen Asianajajat pitää yritysjärjestelyjen nopeuttamista kuulutusaikoja lyhentämällä perusteltuna ja kahden kuukauden kuulutusaikaa sopivana kompromissina järjestelyjen nopeuttamisen ja velkojien oikeuksien turvaamisen välillä etenkin ottaen huomioon sen, että yleensä pankit turvaavat asemansa lain säännösten lisäksi lainakovenanttimääräyksillä, jolloin lain säännökset turvaavat yleensä etupäässä muiden velkojien asemaa.

Vaikka sähköinen tiedonvälitys nopeuttaa mietinnössä esitetyn mukaisesti tiedonvälitystä, viime vuosina kirjepostin kulku on vastaavasti hidastunut. Tästä syystä Suomen Asianajajat esittää harkittavaksi säännöstä esimerkiksi siitä, että velkojille lähetettävät tiedonannot tulisi aina lähettää myös sähköisesti, jos yhtiöllä on tiedossa velkojan sähköinen yhteystieto (kuten sähköposti tai mobiilipuhelinnumero, johon voidaan lähettää tekstiviesti). Pelkän kirjepostin perilletulo voi kestää yli viikon, jolloin velkojan tosiasiallinen reagointiaika ilmoitukseen jää lyhyeksi.

YHTIÖ- JA OSUUSKUNTARAKENTEEN MUUTTAMINEN

25 (OYLE 16:4.2 ja 17:4.2 § sekä OKLE 20:4.2 ja 21:4.2 §) Mietinnössä ehdotetaan nykyistä käytäntöä vastaavalla tavalla, että jatkossa osakeyhtiö- tai osuuskuntalaissa ei edellytetä tilintarkastajan lausunnon antamista kombinaatiosulautumisessa tai jakautumisessa perustettavalle yhteisölle.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Ehdotus vastaa yhtiökäytännössä noudatettua. Perustettavalla yhtiöllä ei ole järjestelyyn osallistuvien yhtiöiden osakkaista erillistä osakaskuntaa eikä olemassa olevia velkojia, eikä lausunnolle siten jää mitään mielekästä tarkoitusta.

26 (OYLE 16:15, 17:15 ja 17a:27 § sekä OKLE 20:16 ja 21:16 §) Mietinnössä ehdotetaan, että yritysjärjestelyihin liittyviä, velkojien vastustusta koskevia riita-asioita olisi mahdollista käsitellä yleisen tuomioistuimen sijaan vaihtoehtoisesti myös lakisääteisessä välimiesmenettelyssä. Ehdotuksissa on kiinnitetty huomiota myös velkojien oikeusturvan takeiden säilyttämiseen.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Yritysjärjestelyiden käytännön toteuttamisen kannalta on tärkeää, että mahdollinen velkojan vastustus kyetään ratkaisemaan nopeasti. Suureen osaan käytännössä ilmenevistä velkojien vastustuksista liittyy velkojan opportunistista käyttäytymistä, kuten pyrkimystä pakottaa yhtiö maksamaan epäselvän tai jopa olemattoman velan. Koska velkojiensuojamenettelyssä yhtiöllä ei ole velvollisuutta maksaa velkaa vaan ainoastaan asettaa turvaava vakuus, tällainen pyrkimys ei yleensä menesty, koska vakuuden asettaminen ei merkitse velan olemassaolon myöntämistä eikä velkoja voi realisoida vakuutta, jos päävelan olemassaoloa ei ole vahvistettu. Velkoja voi sen sijaan pyrkiä viivästyttämään järjestelyä pyrkimällä viivyttämään säännösten mukaista tuomioistuinkäsittelyä, jossa turvaavan vakuuden olemassaolo vahvistetaan. Ehdotettu säännös, jossa yhtiö voisi halutessaan ja välimiesmenettelyn kulut maksaen lukuun ottamatta velkojan oikeudenkäyntikuluja, saattaa asian välitysmenettelyssä ratkaistavaksi, voi nopeuttaa menettelyä ja on siten perusteltu.

Ehdotuksen yhteydessä Suomen Asianajajat kehottaa harkitsemaan myös OYL 14:5:n ja sitä vastaavien muiden lukujen säännösten selkeyttämistä sen osalta, että yleisessä tuomioistuimessa myös yksipuolinen tuomio vakuusasiassa täyttää säännöksen mukaisen rekisteröinnin edellytyksen. Käytännössä velkojan pyrkiessä viivyttämään menettelyä tämä saattaa esimerkiksi vältellä haasteen tiedoksisaantia tai jättää osallistumasta menettelyyn, vaikka onkin itse antanut kirjallisen vastustusilmoituksen. Rekisterimenettelykäytännössä PRH on hyväksynyt yksipuolisen tuomion riittäväksi.

OSAKKEIDEN, OSUUKSIEN SEKÄ ERITYISTEN OIKEUKSIEN LUNASTAMISTA KOSKEVA LAKISÄÄTEINEN VÄLIMIESMENETTELY

27 (OYLE 16:13, 16:24 a, 17:13, 17:23 a ja 17 a:18 § sekä OKLE 20:14 ja 21:14 §) Mietinnössä ehdotetaan osakeyhtiölain ja vastaavasti osuuskuntalain yritysjärjestelyjä koskevissa luvuissa tarkennettavaksi välimiesten valitsemista koskevan hakemuksen tekemistä Keskuskauppakamarin lunastuslautakunnalle. Hakemuksen tekemisen määräaikaa koskevana ehtona sinänsä voitaisiin säilyttää yksi kuukausi yhtiökokouksesta tai osuuskunnan kokouksesta. Kuitenkin itse lunastusasian vireilletulon ajankohta ratkeaisi ehdotuksen seurauksena jatkossa osakeyhtiölain 18 luvun 4 §:n 2 momentissa ja vastaavasti osuuskuntalain 26 luvun 5 §:n 2 momentissa säädetyn mukaisesti silloin, kun hakemus tai sen jäljennös annetaan tiedoksi vastapuolelle.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Suomen Asianajajat pitää esitettyä muutosta selkeyttävänä ja perusteltuna.

28 (OYLE 18:5 §) Mietinnössä ehdotetaan muutettavaksi osakeyhtiöiden vähemmistöosakkeenomistajille haettavan uskotun miehen asemaa siten, että uskotulla miehellä olisi oikeus vaatia ennakkoa tai vakuutta hänelle tulevasta korvauksesta. Ehdotukset eivät liity osuuskuntiin.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Suomen Asianajajat pitää esitettyä muutosta perusteluna. Lunastusriitoihin voi olla vaikea saada pätevää uskottua miestä, jos tällä on riski siitä, ettei hän saa asianmukaista palkkiota tehtävästään.

SELVITYSTILA, KONKURSSI JA PURKAMINEN

29 (OYLE 20:19 a § sekä OKLE 23:19 a §) Mietinnössä ehdotetaan, että yksityisen osakeyhtiön ja osuuskunnan toiminta voitaisiin jatkossa päättää yhteisön rekisteristä poistamista koskevan hakemuksen ja rekisterimerkinnän perusteella edellyttäen, että kaikki velat maksetaan ja kaikkien jäljellä olevien varojen jakamista koskeva päätös on tehty. Jos osake- tai osuuspääomaa tai muuta sidottua omaa pääomaa jaetaan ilman laissa säädettyä velkojiensuojamenettelyä, varoja saaneet ovat kuitenkin vastuussa yhteisön veloista saamansa sidotun oman pääoman määrällä.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Suomen Asianajajat pitää perusteltuina muutoksia, joilla yksinkertaistetaan etenkin pienten yhtiöiden purkamista ja/tai poistamista kaupparekisteristä. Suomen Asianajajien mukaan ehdotuksen perusteluissa esitetty OYL:n laittoman varojenjaon säännösten ja niistä johtuvan palautusvelvollisuuden ja korvausvastuun soveltuminen tilanteisiin, joissa ehdotettua säännöstä ei ole kaikilta osin noudatettu estää Suomen Asianajajien näkemyksen mukaan riittävällä tavalla säännöksen väärinkäytön. Keskeistä on, että säännöksen edellytyksenä on kaikkien yhtiön tunnettujen velkojen maksu. Varsinaista selvitystilaa vastaavasti joskus voi olla epäselvää, milloin velka on tunnettu, mutta tämän ongelman ratkaiseminen edellyttäisi laajempaa itse selvitysmenettelyä koskevan sääntelyn täsmentämistä.

30 (OYLE 20:23.1 § sekä OKLE 23:23.1 §) Mietinnössä ehdotetaan selkeytettäväksi sääntelyä viittaamalla oman pääoman menettämiseen nykyisen osake- tai osuuspääoman menettämisen sijaan. Rekisteri-ilmoituksen tekemisen ajankohtaa ehdotetaan täsmennettäväksi säätämällä kohtuullisesta kahden kuukauden enimmäismääräajasta. Rekisterimerkinnän poistamista koskevassa säännöksessä edellytettäisiin, ettei yhteisö oma pääoma ole negatiivinen.

Kannatan muutettuna

Perustelut:

Osakepääoman menettämistä koskeva säännös on käytännössä havaittu osin tulkinnanvaraiseksi, vaikkakin säännökselle on muodostunut melko vakiintunut tulkinta. Ehdotetut muutokset selkeyttävät säännöstä ja tekevät siitä helpommin ymmärrettävän myös lain käytännön tulkintaan vähemmän perehtyneille.

Suomen Asianajajat kehottaa harkitsemaan, tulisiko säännöksessä viitattuun laskelmaan kuitenkin säätää tai ainakin perusteluissa todeta soveltuvan kirjanpitolain säännökset yhtiön varojen arvostamisesta (muutettuna säännöksen 2 momentin mukaisilla käyvän arvon muutoksilla). Ehdotettu sääntely saattaa mahdollistaa väitteet siitä, että mikä tahansa laskelma, joka ei perustu kirjanpitoperiaatteille eikä 2 momentin mukaisesti määräytyville arvoille, täyttäisi säännöksen edellytykset eikä ilmeisen perusteettoman laskelman laatiminen johtaisi lain rikkomiseen ja siten johdon vastuuseen.

31 (OYLE 20:25.1 § sekä OKLE 23:25.1 §) Mietinnössä ehdotetaan, että yhteisön konkurssiin luovuttamista koskeva päätös olisi mahdollista tehdä myös yhtiökokouksessa tai osuuskunnan kokouksessa. Yhtiökokous tai osuuskunnan kokous saisi päättää asiasta ainakin silloin, kun asia saatettaisiin sen ratkaistavaksi tai kun osakkeenomistajat tai jäsenet ovat asiasta yksimielisiä.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Suomen Asianajajat pitää yhtiökokouksen rinnakkaista päätösvaltaa konkurssiin asettamisessa perusteltuna.

TILINTARKASTAJAN TAI KESTÄVYYSRAPORTOINNIN VARMENTAJAN VAHINGONKORVAUSVASTUUTA KOSKEVAT VANHENTUMISAJAT

32 (OYLE 22:8 § sekä OKLE 25:8 §) Mietinnössä ehdotetaan lisättäväksi osakeyhtiölakiin ja osuuskuntalakiin kestävyysraportoinnin varmentajaa vastaan nostettavaa kannetta koskeva määräaika. Lisäksi mietinnössä ehdotetaan poistettavaksi tilintarkastajan ja yhteisön johdon vahingonkorvausvastuun vanhentumisaikojen vähäiset erot tilintarkastuskertomuksen osalta. Sama koskisi jatkossa myös kestävyysraportoinnin varmennuskertomusta.

Kannatan muutettuna

Perustelut:

Suomen Asianajajat pitää perusteltuna säännösten muuttamista ehdotetulla tavalla siten, että vältetään tilanteen syntyminen, jossa yhtiön johdon korvausvastuu on vanhentunut, mutta tilintarkastajan ei.

Suomen Asianajajat pitää kuitenkin ehdotetun 2 momentin sanamuotoa “…sen tilikauden päättymisestä, jota koskeva … kertomus esitettiin” kömpelönä ja mahdollisesti monitulkintaisena, vaikkakin perustelutekstin valossa ymmärrettävänä. Suomen Asianajajat kehottaa harkitsemaan muotoilun selkeyttämistä esimerkiksi seuraavasti:

”2) tilintarkastajaa tai kestävyysraportoinnin varmentajaa vastaan viiden vuoden kuluessa sen tilikauden päättymisestä, johon tilintarkastajan tai kestävyysraportoinnin varmentajan tehtävä tai laiminlyönti on kohdistunut.”

Suomen Asianajajat kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että ehdotettu OYLE 22:8 3 momentin säännös, jossa erillinen kahden vuoden määräaika soveltuu ainoastaan, jos tilintarkastuskertomusta ei ole laadittu viiden vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä, voi johtaa siihen, että kertomus laaditaan juuri ennen määräajan päättymistä, jopa niin, ettei kertomusta esitetä yhtiökokoukselle tai ilmoiteta rekisteröitäväksi kaupparekisteriin. Muotoilussa on kaksi ongelmaa: yhtäältä säännöksen viittaus ”laatimiseen”, kun muissa momenteissa viitataan esittämiseen ja toisaalta kahden vuoden määräajan kytkeminen viiden vuoden määräajan kulumiseen, mikä vaikuttaa tarpeettomalta.

Tällaisen tilanteen estämiseksi Suomen Asianajajat esittää, että ehdotettu 3 momentti kirjoitettaisiin kuulumaan seuraavasti:

”Kanne voidaan kuitenkin aina nostaa tilintarkastajaa ja kestävyysraportoinnin tarkastajaa kohtaan kahden vuoden kuluessa siitä, kun kanteen perusteena oleva tilintarkastuskertomus tai kestävyysraportoinnin tarkastuskertomus esitettiin.”

Suomen Asianajajien esittämä muotoilu johtaisi esimerkiksi siihen, että jos tilintarkastuskertomus esitetään kolmen vuoden ja kahdeksan kuukauden kuluttua tilikauden päättymisestä, kanne voitaisiin nostaa viiden vuoden ja kahdeksan kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä.

TIEDOKSIANNOT YHTIÖLLE TAI OSUUSKUNNALLE

33 (OYLE 24:5.3 § sekä OKLE 26:10.3 §) Mietinnössä ehdotetaan uudella säännöksellä ratkaistavaksi tiedoksiantoa koskeva ongelma, joka koskee yhteisöä sen vuoksi, ettei yhdelläkään sen johdon jäsenellä ei ole asuinpaikkaa ETA-valtiossa eikä siihen ole saatu poikkeuslupaa. Ehdotuksessa säädettäisiin, että jos yhteisöllä ei ole osakeyhtiölain tai osuuskuntalain asuinpaikkasäännösten mukaista hallitusta tai muuta edustajaa, tiedoksianto yhteisölle toimitettaisiin osakeyhtiölain 24 luvun 5 §:n 2 momentin mukaisesti tai osuuskuntalain 26 luvun 10 §:n 2 momentin mukaisesti sijaistiedoksiantona.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Suomen Asianajajat pitää tärkeänä, että mahdollisuudet viivyttää tai estää kanteen tiedoksisaantia perusteettomasti, pidetään mahdollisimman pieninä kuitenkin oikeusturva säilyttäen. Suomen Asianajajat pitää ehdotettua muutosta perusteltuna.

OSUUSKUNTALAKI: YHTEINEN JÄSENYYS

34 (OKLE 3:1 a §) Mietinnössä ehdotetaan otettavaksi osuuskuntalain 3 lukuun uusi pykälä yhteisestä jäsenyydestä ja siihen liittyvien oikeuksien käyttämisestä. Yhteisen jäsenyyden voisivat muodostaa useat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt yhdessä. Lisäksi ehdotetaan, että yhteiseen jäsenyyteen liittyviä oikeuksia voitaisiin käyttää vain yhteisen edustajan kautta. Ehdotus vastaisi pääosin nykyistä osuuskuntakäytäntöä.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Suomen Asianajajat pitää muutosta perusteltuna etenkin, kun se vastaa voimassa olevaa käytäntöä.

OSUUSKUNTALAKI: OSUUSKUNNAN KOKOUS JA EDUSTAJISTO

35 (OKLE 5:41.4 §) Mietinnössä ehdotetaan selkeytettäväksi osuuskuntalain 5 luvussa jäsenten sekä osuuden ja osakkeen omistajien asemaa siten, että laintasoisista säännöksistä ilmenee, ettei näillä ole ääni- tai kannatusoikeutta edustajiston kokouksessa käsiteltävissä asioissa. Päätöksentekovalta kuuluu edustajiston jäsenille. Sen sijaan jäsenellä tai osuuden tai osakkeen omistajalla olisi jatkossa oikeus vaatia oikeutensa palautusta. Laissa täsmennettäisiin näiltä osin myös palautusmenettelyä koskevia vaatimuksia.

Kannatan muutettuna

Perustelut:

Suomen Asianajajat kannattaa esitettyä muutosta siltä osin, kun siihen ehdotetaan lisättäväksi osuuskunnan jäsenten ylimääräisestä eroamis- ja palautusoikeudesta osuuskuntalain 5:21.1 §:ssä tarkoitetuissa asioissa. Sen sijaan osuuden- ja osakkeenomistajan osalta ehdotusta tulisi muuttaa Osuuskuntien Keskusjärjestö Pellervo ry:n esittämän ja Pellervon lausunnossaan perusteleman mukaisesti seuraavasti:

1) Sekä osuuskuntalain 5:32 § että 5:41.4 § tulee muuttaa siten, että osuuden ja osakkeen omistajan (ei-jäsen) kannatusta ei edellytetä osuuskuntalain 5:30 ja 31 §:issä tarkoitetuissa asioissa olipa kyseessä osuuskunnan kokouksessa (OskL 5:32 §) tai edustajiston kokouksessa (OskL 5:41.4 §) tehtävästä päätöksestä.

2) Osuuskuntalain 5:32 §:ssä säädetään osuuskunnalle osuuden tai osakkeen lunastusvelvollisuus, mikäli osuuden/osakkeen omistaja nyt ehdotetulla tavalla ilmoittaa vastustavansa päätöstä ja vaatii lunastusta. Lunastushinta on merkintähinta tai mitä säännöissä tai osuus-/osakeantipäätöksessä on määrätty. 

OSUUSKUNTALAKI: ERONNEEN JÄSENEN VASTUU MAKSAMATTOMASTA OSUUDEN MERKINTÄHINNASTA

36 (OKLE 9:14 a §) Mietinnössä ehdotetaan otettavaksi osuuskuntalain 9 lukuun ehdotetaan säännös eronneen jäsenen velvollisuudesta maksaa maksamatonta osuuden merkintähintaa tietyissä osuuskunnan maksukyvyttömyyteen liittyvissä tilanteissa. Säännös vastaisi pääasialliselta sisällöltään kumotun osuuskuntalain (1488/2001) 9 luvun 9 §:ää.

Kannatan sellaisenaan

Perustelut:

Suomen Asianajajat kannattaa ehdotettua muutosta.

KAUPPAREKISTERILIITTEIDEN KIELIVAATIMUSTEN KEVENTÄMINEN

37 Pidättekö työryhmän mietinnön liitteenä olevassa muistiossa tarkasteltua kaupparekisteriliitteiden kielivaatimusten keventämistä perusteltuna?

Suomen Asianajajat pitää perusteltuna sitä, että mahdollisuutta toimittaa kaupparekisteri-ilmoitusten liitteenä englanninkielisiä asiakirjoja helpotettaisiin. Käytännössä suuri osa myös kotimaisesta liike-elämästä toimii englannin kielellä, ja yhtiöiden hallituksissa tai osakkeenomistajana voi usein olla ainakin yksi henkilö, joka ei osaa suomea, jolloin esimerkiksi pöytäkirjat on luontevinta laatia englanniksi. Lisäksi etenkin rajat ylittävissä järjestelyissä englanti on usein ainoa vaihtoehto sille, että kaikki dokumentaatio laadittaisiin esimerkiksi suomen ja portugalin kielillä, mikä puolestaan saattaa johtaa erimielisyyteen siitä, mikä kieliversio on oikeudellisesti ratkaiseva.

Suomen Asianajajien käsityksen mukaan nopeasti kehittyvä konekäännösmahdollisuus helpottaa epävirallisten käännösten laatimista kaikenlaisista asiakirjoista. Jos laissa edellytetään virallisen käännöksen toimittamista, konekäännöksestä ei sitä vastoin ole apua. Siksi virallisen käännöksen edellyttäminen lisää usein merkittävästi yhtiöiden hallinnollista taakkaa. Suomen Asianajajat pitää tämän valossa perusteltuna muistiossa esitettyä lähtökohtaa siitä, että rekisteri-ilmoituksen tekevä yhtiö vastaa siitä, että sen toimittama suomen- tai ruotsinkielinen asiakirja tai käännös vastaa alkuperäistä ilman, että käännökselle edellytetään virallisen kääntäjän vahvistus. Suomen Asianajajat pitää mahdollisena myös mallia, jossa muistiossa ehdotettuja säännöksiä muutettaisiin siten, että rekisteriviranomainen voisi vaatia käännöksen myös esittämättä vaatimukselle perusteluja. Perustelujen esittämisvaatimus saattaa lisätä rekisteriviranomaisen työtaakkaa ja siten viivyttää tarpeettomasti rekisteri-ilmoitusten käsittelyä. Rekisteriviranomaisen mahdollisuus edellyttää käännöstä ei toisaalta saisi johtaa siihen, että viranomainen ryhtyisi rutiininomaisesti edellyttämään käännöksiä.

MUUT HUOMIOT

38 Muita säännösehdotuksia koskevat huomionne

Suomen Asianajajat pitää mietinnössä esitettyjä OYL:n ja OKL:n muutosehdotuksia oikeansuuntaisina, mutta osin riittämättöminä. Mietinnöstä on jätetty pois merkittävä osa mietinnön taustalla olleissa aiemmissa selvityksissä esitettyjä muutoksia, joille kyseisten selvitysten perusteella vaikuttaa olevan yleisesti sekä aito tarve että laaja tuki.

Tällaisia ovat muun muassa TEAS-selvityksessä osakeyhtiölain muutostarpeista kilpailukykytekijänä (VN-TEAS 2020:39) esitetyt seuraavat muutosehdotukset (viittaukset TEAS-selvityksen s. 348-365 esitetyn listan numeroituihin kohtiin, jotka kyseisessä selvityksessä on pidetty selkeästi olennaisina muutostarpeina:

• yhtiön sisäisestä sähköisestä viestinnästä ja sähköisistä yhtiöasiakirjoista maininta lakiin selvyyden vuoksi (kohta 2)
• Osakemerkinnän edellytysten toteaminen ulkomaisessa fuusiossa, osakevaihdossa tai scheme -menettelyssä, jossa osakemerkinnän korvaa yhtiökokouksen päätös (kohta 13)
• Business judgment rule suoraan lakiin (kohta 17)
• Osakeannin tai osakkeiden merkinnän toteutus sijoittajan kanalta suoritusta vastaan ja muutenkin vastaavin ehdoin kuin sijoitus osakekaupan muodossa (kohta 20)
• Hallitustiedon luovuttaminen kolmannelle; yhtiön tietojen luottamuksellisuus lakiin (kohta 23)
• Välineneutraali kutsutapa; kirjallisen yhtiökokouskutsun oletusta ja 2 momentin vaatimusta kevennettävä (esimerkiksi fuusiotilanne) (kohta 27)
• Merkittävän liiketoiminnan myynti (KKO 1974 II 9) (kohta 28)
• Lisätään äänileikkuria koskevat olettamasäännökset osakeyhtiölakiin (esim. 5 vuoden siirtymäajalla) (kohta 29)
• Siirrot voittovaroista SVOP:iin ja toisinpäin tai siirtojen kieltäminen (kohta 30)
• Keskinäisten yhtiöiden sääntelyn täsmentäminen (kohta 31)
• Rajat ylittävä sulautuminen EU:n ulkopuolelle (Sveitsi, USA, UK huomioiden Brexit) (kohta 34)
• Osakkeiden digitalisointi (virtuaaliyhtiö) (kohta 36)
• Virtuaalinen yhtiökokous (virtuaaliyhtiö) (kohta 37)
• Osakkaan tiedonsaantioikeus: Uuden yksityisen osakeyhtiön osakkaiden oikeus tutustua kirjanpitoon ja asiakirjoihin, jollei yhtiöjärjestys toisin määrää; mahdollisesti rajaus pien- ja mikroyrityksiin (kohta 38)

Toisesta mietinnön taustalla olleesta TEAS-selvityksestä osakeyhtiön velkojiensuojan selventämisestä ja suojamenettelyiden helpottamisesta (VN-TEAS 2020:37) on Suomen Asianajajien käsityksen mukaisesti jäänyt esittämättä seuraavat asiat:

• OYL 13:2:n maksukykytestin viimeisen arviointihetken määrittely sen selkeyttämiseksi, tuleeko maksukykyä arvioida varojenjakopäätöksen tekohetken lisäksi myös varojen maksuhetkellä (TEAS-selvityksen kappale 5). Suomen Asianajajat pitää selkeämpänä vaihtoehtona sitä, että maksukykyä arvioidaan vain päätöshetkellä, koska päätöksen jälkeen osakkeenomistajalle syntyy saatava, jonka maksuun ei ole perusteltua erikseen soveltaa tiukempia edellytyksiä. Suomen Asianajajat pitää kuitenkin perusteltuna, että asia tavalla tai toisella selkeytetään.
• Yritysjärjestelyiden velkojiensuojamenettelyn laajempi tarkastelu ja velkojan käsitteen täsmentäminen (TEAS-selvityksen kappaleet 7 ja 8)
• Omien osakkeiden hankinnan rahoituskiellon (OYL 13:10) liberalisointi myös julkisten yhtiöiden osalta (TEAS-selvityksen kappale 3)

Lisäksi Suomen Asianajajat pitää perusteltuna ainakin seuraavia muita muutoksia OYL:iin.

Osakeyhtiölain 15:5.2:n säännös omien osakkeiden hankintavaltuutuksesta sisältää edellytyksen osakkeista maksettavan vastikkeen enimmäis- ja vähimmäismäärien määrittämisestä. Edellytys voi olla hankala niin yksityisissä kuin julkisissa/pörssiyhtiöissäkin. Pörssiyhtiöissä hankintahinta kytkeytyy yleensä vaihtuvaan pörssikurssiin. Vaikka yksityisissäkin yhtiöissä osakkeen arvo voi muuttua ja usein muuttuukin hankintavaltuutuksen voimassaoloaikana eikä kiinteä euromääräinen arvo siksi usein ole kovin toimiva, vaan osakkeen arvo määritetään esimerkiksi tilinpäätöksen tunnuslukujen tai ulkopuolisen arvonmäärittäjän arvion perusteella. Yksi mahdollinen tapa parantaa säännöksen toimivuutta olisi korvata nykyinen vastikkeen enimmäis- ja vähimmäismäärää koskeva edellytys mietinnössä nyt OYL 10:3:n yhteydessä esitetyllä vastikkeen laskentaperusteiden esittämisedellytyksellä (ks. tätä koskeva lausunnon osa yllä).

OYL 15:6:n säännös osakkeen lunastamisesta kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella on osoittautunut osittain toimimattomaksi mm. tapauksen KKO 2020:34 johdosta. Säännöstä tulisi täsmentää ainakin siten, että lunastus edellyttää kaikkien osakkeenomistajien suostumuksen sijasta lunastuksen kohteena olevan osakkeenomistajan suostumusta sekä sitä, että KKO:n ratkaisusta poiketen aiemmin annettu suostumus sitoisi riippumatta sen antamistavasta (esimerkiksi osakassopimuksessa), ellei suostumustahdonilmaisussa ole nimenomaisesti mahdollistettu suostumuksen peruuttamista. Suomen Asianajajat katsoo, ettei ole perusteltua tulkita säännöstä osakkeiden lunastamisesta suostumuksen perusteella tarpeettoman rajoittavasti kun samalla esitetään lunastusoikeuden antamista yhtiöjärjestysmääräyksen nojalla yhtiön ulkopuolisille tahoille.

Suomen Asianajajat esittää harkittavaksi myös sitä, voitaisiinko (yhtiöjärjestykseen perustumaton) suunnattu lunastus poistaa kokonaan OYL 15:6:sta ja pitää kaikkia yhtiöjärjestykseen perustumattomia suunnattuja maksullisia osakkeiden luovutuksia yhtiölle omien osakkeiden hankintana. Tällöin nykyisin OYL 15:6:ssa tarkoitettu suunnattu lunastus toteutuisi yksinkertaisesti suunnattuna hankintana, jossa osakkeiden luovuttaja on jo etukäteen sitoutunut osakkeiden luovuttamiseen, kuten usein käytännössä toimitaan jo nyt. Osakkeiden lunastusmenettely (osakkeiden pakko-osto ilman suostumusta) on edelleen tarpeen pitää hankinnasta erillään silloin kun lunastus perustuu yhtiöjärjestyksen määräykseen (OYL 15:10) tai kun osakkeita lunastetaan osakeomistuksen suhteessa, tyypillisesti ns. reverse splitin yhteydessä (OYL 15:9).

Suomen Asianajajat esittää, että laista poistettaisiin pakollinen velvollisuus käsitellä johdon vastuuvapausasia varsinaisessa yhtiökokouksessa. Tätä esitettiin jo voimassa olevan OYL:n taustana olleessa osakeyhtiölakityöryhmän mietinnössä (Työryhmämietintö 2003:4), mutta vastuuvapaus palautettiin jatkovalmistelussa lakiin ilmeisen väärinkäsityksen seurauksena kuvitellen, että vastuuvapauden käsittelyn poistaminen vähentäisi johdon vastuuta, kun tosiasiassa vastuuvapauden käsittelyn poistaminen pidentäisi johdon vastuun kanneaikoja olennaisesti, kun lähtöolettama olisi se, että johto ei normaalitilanteessa saisi vastuuvapautta.

Suomen Asianajajat esittää, että vastuuvapauden myöntäminen voitaisiin säilyttää yhtiöiden vapaaehtoisena mahdollisuutena ja sisällyttämällä yhtiöjärjestysmääräyksen asiasta yhtiöt voisivat edelleen halutessaan säilyttää nykyisen kaltaisen säännönmukaisen vastuuvapausasian käsittelyn varsinaisessa yhtiökokouksessa. Niissäkin tilanteissa, joissa yhtiö myöntäisi edelleen vastuuvapauden, sääntelyä voitaisiin muuttaa siten, ettei vastuuvapauspäätös sitoisi päätöstä vastaan äänestänyttä osakkeenomistajaa tai yhtiön konkurssipesää. Suomen Asianajajat ei pidä perusteltuna sitä, että enemmistöosakkeenomistajat voivat yksipuolisella päätöksellään estää vähemmistöomistajia (derivatiivikanteella) tai konkurssipesää vaatimasta yhtiön puolesta vahingonkorvausta tai nostamaan kanteen hyvin lyhyessä määräajassa. Usein vähemmistöosakkeenomistajilla tai konkurssipesällä, joilla ei ole enemmistöosakkeenomistajia vastaavia tietoja yhtiön tilasta ja siellä tehdyistä päätöksistä eikä välttämättä edes siitä, millaiset tiedot yhtiökokoukselle on annettu vastuuvapauspäätöksen pohjaksi, ei ole mahdollisuutta hankkia vahingonkorvauskanteen edellyttämiä tietoja lain mukaisessa lyhyessä kanneajassa.

Osakeyhtiölain vuonna 2022 muutetut ja vuonna 2023 voimaan tulleet 16-17a lukujen rajat ylittäviä yritysjärjestelyjä koskeva säännökset sisältävät erinäisiä epäselviä, ristiriitaisia ja jopa virheellisiä säännöksiä. Näitä on käsitelty mm. oikeuskirjallisuudessa (Airaksinen – Pulkkinen – Rasinaho: Osakeyhtiölaki II 2025, luvut 16.17a sekä Kyläkallio – Iiirola – Kyläkallio: Osakeyhtiö II, osiot Z, Å ja Ä). Suomen Asianajajat esittää, että säännöksiä selkeytettäisiin ainakin korjaamalla ilmeiset epäjohdonmukaisuudet. Suomen Asianajajien näkemyksen mukaan se, että säännökset ovat tuoreita, ei ole peruste olla korjaamatta säännösten puutteita. Myös aiemmin osakeyhtiölaissa havaittuja teknisiä virheitä on korjattu, kun virheet on havaittu, vaikka säännökset olisivat uusia. Yksi keskeinen rajat ylittäviä järjestelyjä koskevan sääntelyn ongelma on, ettei säännösten kirjoitusasussa ja viittauksissa sulautuvaan, jakautuvaan, vastaanottavaan, siirtyvään tai siirtyneeseen yhtiöön ole ilmeisesti aina pidetty mielessä, milloin viitattu yhtiö on suomalainen ja milloin ulkomaalainen. Tällöin jopa se, minkä maan lakia tilanteeseen sovelletaan saattaa jäädä epäselväksi.

Yleisemmin Suomen Asianajajat pitää osakeyhtiölain prosessisäännöksiä niin moite- kuin vahingonkorvauskanteitten osalta tarpeettoman monimutkaisina. Lukuisat laista ja oikeuskäytännöstä johtuvat lisäedellytykset kanteen menestymiselle (kuten esimerkiksi se, että hallituksen valtuutuksen nojalla tekemää päätöstä voidaan moittia vain mitättömyysperusteella (OYL 21:3) sekä vahingonkärsijän mahdollinen velvollisuus pyrkiä minimoimaan vahinko nostamalla ennen vahingonkorvauskannetta moitekanne, jota usein ei ehditä ratkaista ennen korvauskanteen vanhentumisajan päättymistä). Sääntely on johtanut osaltaan siihen, että osakeyhtiöoikeudellisten riitojen ratkaiseminen kestää yleisissä tuomioistuimissa yleensä useita vuosia, vaikka mm. moitekanneasiat on OYL 24:2 mukaan käsiteltävä kiireellisesti. Kesto myös kasvattaa oikeudenkäyntikuluja huomattavasti, mikä usein estää etenkin pieniä osakkeenomistajia ja velkojia nostamasta muuten perusteltuja kanteita.

Osuuskuntalain osalta Suomen Asianajajat esittää, että OskL:n osakkeita koskevien säännösten tarpeellisuutta tai kirjoitustapaa harkittaisiin vielä uudelleen. Tiettävästi mikään osuuskunta ei ole ottanut osakkeita käyttöön, mutta osakkeita koskeva sääntely monimutkaistaa huomattavasti OskL:n kirjoitusasua. Osakkeita koskeva sääntely voitaisiin joko poistaa kokonaan, jättää lakiin hyvin yleisluonteiset määräykset, joiden perusteella osakkeista voitaisiin määrätä osuuskunnan säännöissä tai keskittää osakkeita koskeva sääntely yhteen OskL:n lukuun, jolloin säännökset eivät vaikeuta muilta osin OskL:n lukemista ja tulkintaa.

Suomen Asianajajat kannattaa Osuuskuntien keskusjärjestö Pellervo ry:n esitystä OskL 5:21 §:n erityistä kokouskutsuaikaa koskevan säännöksen selkeyttämisestä. Säännös on nykyisellään tarpeettoman monimutkainen ja epäjohdonmukainen Pellervon lausunnossaan yksityiskohtaisemmin esittämällä tavoin.

39 Muut yksittäiset huomionne

–

Helsingissä 20. päivänä lokakuuta 2025

SUOMEN ASIANAJAJAT

Niko Jakobsson
Pääsihteeri

LAATI
Asianajaja Vesa Rasinaho, Helsinki
Asianajaja Antti Kuha, Helsinki

Suomen Asianajajien lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 150 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu yhtiöoikeuden asiantuntijaryhmässä.