Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi rikoslain 6 ja 5 §:n muuttamisesta

Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi rikoslain 6 ja 5 §:n muuttamisesta

Oikeusministeriö

Dnro L2026-91

Lausuntopyyntönne: VN/26873/2024-OM-110, 24.9.2026
LAUSUNTO HALLITUKSEN ESITYKSESTÄ EDUSKUNNALLE RIKOSLAIN 6 LUVUN 5 §:n MUUTTAMISESTA

Suomen Asianajajat kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi rikoslain 6 ja 5 §:n muuttamisesta.

Yhtenä Suomen Asianajajien sääntömääräisenä tehtävänä on seurata oikeuskehitystä maassa ja lausuntoja antamalla sekä aloitteita tekemällä tarjota kokemuksensa yhteiskunnan käytettäväksi. Suomen Asianajajien oikeuspoliittisen työn lähtökohta on oikeusvaltion turvaaminen. Lausunnoissaan Suomen Asianajajat pyrkii painottamaan oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen, oikeusturvaan sekä oikeuden saavutettavuuteen, perus- ja ihmisoikeuksien sekä asianajajakunnan itsenäisyyden ja riippumattomuuden turvaamiseen liittyviä näkökulmia.

Pyydettynä lausuntona Suomen Asianajajat esittää seuraavaa.

Suomen Asianajajat kannattaa sitä, että lapsen läsnäolo tiettyjä rikoksia tehtäessä huomioitaisiin nykyistä säännönmukaisemmin rangaistusta mitattaessa rangaistusta ankaroittavana seikkana. Kuten hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, lapsen vanhempaan kohdistuvan rikoksen tai vanhemman tekemän rikoksen havaitsemiseen liittyy lapsen ja vanhemman välisen kiintymyssuhteen vuoksi korostunut riski lapsen terveyden ja kehityksen vaarantumisesta. Tämän vuoksi lapsen altistuminen tällaisille tilanteille on perusteltua tunnistaa nykyistä selvemmin rangaistuksen mittaamisessa.

Suomen Asianajajat kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että ehdotettu koventamisperuste poikkeaa rakenteeltaan merkittävästi rikoslain nykyisistä koventamisperusteista. Voimassa olevat koventamisperusteet kohdistuvat tyypillisesti teon moitittavuutta yleisellä tasolla lisääviin seikkoihin, kun taas nyt ehdotettu säännös sisältää yksityiskohtaisia soveltamisedellytyksiä. Ehdotettu koventamisperuste muistuttaakin osin enemmän rikostunnusmerkistön kuin yleisen ankaroittamisperusteen rakennetta.

Edellä todettuun viitaten Suomen Asianajajat katsoo, että ehdotetun säännöksen rakennetta olisi syytä arvioida jatkovalmistelussa vielä tarkemmin. Ehdotus sisältää useita yksityiskohtaisia soveltamisedellytyksiä, jotka eivät ole tyypillisiä rikoslain yleisille koventamisperusteille.

Tästä huolimatta pidetään tarkoituksenmukaisena, että lapsen läsnäolo otetaan huomioon nimenomaan osana rangaistuksen mittaamista. Erilliskriminalisoinnissa lapsi olisi rikoksen asianomistaja, mikä edellyttäisi lapsen havaintojen ja hänelle rikoksesta aiheutuneiden seurausten selvittämistä. Lapsen edun mukaista on, että lapsen läsnäolon merkitys huomioitaisiin ilman lapsen osallistumista rikosprosessiin.

Suomen Asianajajat katsoo, ettei koventamisperusteen soveltaminen lähtökohtaisesti edellytä lapsen kuulemista tai hänelle tehtävää henkilökohtaista arviota siitä, onko rikoksen havaitseminen ollut omiaan vaarantaman lapsen terveyttä tai kehitystä. Tämän vuoksi myös esityksen perusteluosiossa olisi syytä korostaa, ettei säännöksen soveltaminen saa johtaa lapsen kuulemiseen muutoin kuin poikkeuksellisesti. Riittävää tulisi olla, että lapsen läsnäolo rikoksentekotilanteessa voidaan todeta asiassa esitetyn muun näytön perusteella.

Suomen Asianajajat kiinnittää huomiota siihen, että myös esitysluonnoksen perusteluissa korostetaan lapselle aiheutuvan vahingon tai vaaran olevan ilmeisimmillään tilanteissa, joissa lapsi altistuu vanhempansa tai muun läheisen henkilön tekemälle tai kokemalle väkivallalle. Mitä etäisempi lapsen suhde väkivallan osapuoliin on, sitä vaikeammin lapselle aiheutunut vaara on arvioitavissa. Tämän vuoksi tulisi vielä harkita, voisiko soveltamisalaa rajata nykyistä selvemmin lähisuhdeväkivallan ytimeen. Tällöin lapsen terveyden tai kehityksen vaarantuminen olisi lähtökohtaisesti läsnä jo henkilösuhteiden luonteen perusteella, eikä vaaraedellytyksen täyttymisen arviointi edellyttäisi (yhtä laajaa) tapauskohtaista selvittämistä. Lisäksi Suomen Asianajajat huomauttaa, että Pohjoismaissa on päädytty erilaisiin sääntelyratkaisuihin lapsen väkivallalle altistumisen huomioimiseksi. Tämä osoittaa, ettei ehdotettu sääntelymalli ole ainoa mahdollinen, mikä tulisi myös jatkovalmistelussa muistaa.

Vielä todetaan, että Suomen Asianajajat pitää jossain määrin ongelmallisena sitä, että hallituksen esityksen perustelut näyttävät laajentavan pykälän soveltamisalaa pykälän sanamuodon yli. Mikäli tarkoituksena on, että koventamisperustetta voidaan soveltaa myös muihin kuin pykälässä nimenomaisesti lueteltuihin rikoksiin, tulisi tämän ilmetä selvästi itse säännöksestä laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla.

Suomen Asianajajat pitää tärkeänä, että lainmuutoksella Suomi täyttää myös kansainvälisten säädösten edellytykset lapsen läsnäolon huomioimisesta rangaistusta ankaroittavana seikkana. YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen perusperiaatteista lapsen edun ensisijaisuus tulee ottaa lähtökodaksi kyseisen rikoslain muutoksen sanamuotoa harkitessa. Lapsen oikeuksien sopimus (LOS) sisältää tiukkoja velvoitteita, joiden tarkoituksena on suojella lasta: useissa artikloissa on tarkempia määräyksiä lasten suojelemiseksi erityisiltä haittatekijöiltä. Artikloissa 19, 32, 33, 34, 35 ja 36 kielletään kaikenlainen lapsen kehitystä vaarantava toiminta, kuten väkivalta, välinpitämätön kohtelu ja hyväksikäyttö. Näiden lapsen elämälle haitallisten asioiden ennalta estäminen ja niihin puuttuminen on sopimuksen lähtökohtien mukaan pitkälti viranomaisten velvollisuus eikä vain perheen sisällä hoidettava kysymys.

Sopimuksen mukaan lapsilla on oikeus saada suojelua kehitykselle ja hyvinvoinnille haitallisia asioita vastaan ja tämä oikeus suojeluun erottaa lapsen oikeudet varsin selvästi aikuisen oikeuksista. Nyt kyseessä olevan ehdotuksen ytimessä ovat LOS:n yleisperiaatteista lapsen edun ensisijaisuus sekä lapsen oikeus kehitykseen, sisältäen velvoitteen lapsen suojaamisesta kaikelta kehitykselle vahingolliselta toiminnalta. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan perheellä on päävastuu sekä lapsen kasvatuksesta että lapsen kehityksestä (LOS 5 ja LOS 18) ja valtiolla on velvollisuus tukea perheitä tehtävässään sekä vastuu seurata lapsen kehitystä vaarantavia toimia ja puuttua niihin. Nyt kyseessä oleva rikoslain muutos kuuluu edellä sanottuun velvollisuuteen puuttua lapsen kehitystä vaarantaviin toimiin.

Helsingissä 15. päivänä lokakuuta 2026

SUOMEN ASIANAJAJAT

Niko Jakobsson
Pääsihteeri

LAATI
Asianajaja Ilse Kaarnavaara, Helsinki
Asianajaja Tuuli Rehnberg, Vaasa
Asianajaja Emilia Vuolle, Kuopio

Suomen Asianajajien lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 150 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu rikosoikeuden asiantuntijaryhmässä.